Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Puheet puolueiden kuolemasta ovat ennenaikaisia – Kekkosta ei kannata haikailla

 Presidentti Sauli Niinistön ylivoimaisuus saa monet haikailemaan
uutta vanhaa eli paluuta aikaan, jolloin presidentillä oli valtaa ja jota hän –
tarkoitan erityisesti Urho Kekkosta– myös
käytti. Hyvällä syyllä voi yhtyä Jarmo Virmavirran viime kesäisen
hallitussekoilun ratkaisun kritiikkiin. Johtopäätöksenä hän esitti:

” Eduskunnan
hajotusoikeus ja uusien eduskuntavaalien määrääminen olisi jätettävä
presidentin tehtäväksi. Joku pitkäjänteisyys olisi hyvä palauttaa Suomen liki
100-vuotiaaseen perustuslakiin.

Presidentinvaalien tulokset kertovat, että
puoluejärjestelmämme kaipaa siirtymistä 2000-luvulle. Kuka – mies tai nainen –
sen muutoksen laittaisi alulle? Vastausta siihen kysymykseen ei tällä istumalla
löydy.

Suurten linjojen tekijöitä kaivattaisiin, mutta ei
heitä juuri ole. Kyvykkäät tekijät pelaavat nykyään ihan muita pelejä kuin
presidenttipeliä. Jartti Virmavirta TS 30.1.2018.

Perussuomalaisten puoluekokouksen käynnistämä vallan
väärinkäyttö, johon syyllistyivät Keskusta ja Kokoomus yhdessä Soinin
maisterisinisten kanssa, olisi ollut hankala
yhtälö Sauli Niinistölle .Eduskunnan hajottaminen  olosuhteissa, jossa hallitus nauttii
eduskunnan luottamusta,  ei onnistunut Urho Kekkoseltakaan  keväällä
1981 Koiviston hallituksen kaatoyrityksen yhteydessä;  kantti petti runnaajaltakin. 

Puolueiden
kuolema


Median lempiaihe on puolueiden morkkaaminen. Ja nyt päästiin pilkkaamaan oikein
kunnolla, kun puolueiden ehdokkaat  eivät saaneet puoltakaan puolueettoman Niinistön äänistä. Puolueita pidetään mennen talven lumina. Hannu
Miettunen
pistää jäitä kuitenkin hattuun:

Presidentinvaalien tuloksista kiirehdittiin jo vaali-iltana tekemään pitkälle
meneviä päätelmiä, kuka minkäkinlaisia.
Lyhytmuistisimmat arvelivat Sauli Niinistöä tukeneen kansalaisliikkeen
murskavoiton enteilevän koko puoluelaitoksen loppua. Muistattehan vielä
historian loppuneen jo 1990?
Mauno Koivisto ei harmikseen tullut 1988 valituksi ensimmäisellä kierroksella,
mutta puolueiden ulkopuolisen vaaliliiton hänkin oli taakseen koonnut. Kalevi
Kivistö otti samoissa vaaleissa etäisyyttä kommunismiin kansalaisliikkeellä
nimeltä Liike 88. Puolueita on silti riittänyt. Hannu Miettunen TS 30.1.2018

Yksi Miettusen esittämä
kommentaattori  Markku Jokisipilä 31.1.2018
TS:ssä innostui presidentinvaalien tuloksesta ja oli valmis tekemään pitkälle meneviä johtopäätöksiä:


” Näyttää siltä, että presidentti-instituutio on nyt vauhdilla irtautumassa
puolueista jonnekin niiden ulko- ja varsinkin yläpuolelle” ja lopuksi pistää kansalaiset sanomaan:


”Vahvan valtionpäämiehen kaipuu istuu syvällä suomalaisessa poliittisessa
dna:ssa. Mitä vaikeammat ja epävarmemmat ovat ajat, sitä jämäkämpää otetta
ruoriin kaivataan. Näyttää siltä, että moni suomalainen pitäisi vain
tervetulleena, jos presidentti aina välillä vilauttaisi arvojohtajuuttaan myös
hallituksen ja eduskunnan suuntaan.”

Poliittisista
mieltymyksistä huolimatta olisi hyväksi, jos tutkijat eivät unohtaisi demokratian
kaikkia puolia ja siksi kirjoituksen vastapainoksi on hyvä muistaa Mauno
Koiviston
viisautta:

”On ajateltavissa,
että historian kuluessa lainsäädännössä etsitään dialektisesti tasapainoa
presidenttivaltaisen ja parlamentaarisen järjestelmän välillä. Yleisesti ottaen
lähtökohtani on ollut, että parlamentarisminkin oloissa presidentillä tulisi
olla aidosti valtaa, mutta sitä tulisi osata käyttää säästeliäästi. Hyvin
toimivassa systeemissä presidentti on potentiaalinen eikä aktuaalinen
voimavara.”

Toiselle kaudella valittu Sauli Niinistö on mallikkaasti omaksunut Koiviston
linjan. Hän on luvannut jatkaa toisella kaudella entiseen malliin. Hyvä niin!

MR

Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Säätiön puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jos olet kiinnostunut liittymään mukaan toimintaamme, tai jokin tuleva kunnallinen päätös Naantalissa askarruttaa,
Ota yhteyttä!

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Blogi