Martti Ahtisaaren muistomerkki ei paljon sanoja kaipaa; se on kaunis ja osuva – onnistunut.
Lainaan kuitenkin aiheesta sanotun, joka liittää evankelisien sanoman maailman nykyisyyteen vääryyteen.
Samassa yhteydessä, jossa Jeesus julistaa rauhantekijät autuaaksi, hän lausuu: autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, sillä heidät ravitaan. Vanhurskaus tarkoittaa juuri oikeudenmukaisuutta, suorastaan sitä oikeudenmukaisuutta, jonka Jumala tuottaa oikeilla tuomioillaan. Jumalan oikeus tulee kyllä aikanaan koittamaan, viimeistään sillä tuomiolla, jolle kaikki ihmiset kerran kutsutaan.
Joka sitä janoaa ja siitä haluaa nälkänsä tyydyttää, ei tavoittele maailmassa valtaa toisten yli, eli pyri alistamaan eikä orjuuttamaan toisia. Sellainen ihminen ojentaa arvonsa, tekonsa ja sanansa Jumalan oikeuden mukaan ja pyrkii edistämään sen voittoa jo tässä ajassa. Silloin hän on autuas, ikuisesti onniteltava, mutta ei ainoastaan kärsivällisyytensä ja lopulta maan perimisensä tähden, vaan hän on myös rauhantekijä ja Jumalan lapsi.
Tampereen piispa Matti Repo 24.2.2023
Jumalan oikeat tuomiot jäävät nähtäviksi, mutta tuo muistomerkki on nopean ensivaikutelman hämäävän jähmeyden jälkeen mielenkiintoinen. Olemus henkii vankkaa, tasapainoista olemassaoloa. Loivasti elävät ääriviivat voivat kertoa, raaka reaalielämä uhkaa olemassaolon tasapainoa ja hioo sitä, mutta ei kellistä. Pitkää historiaa kätkevä ja historiassa hetken eläneen Martti Ahtisaaren tyynen olemuksen näköinen teos. Yllättävä, hieno juttu!