Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Nalle

Narsistisesti narsistista

Tämän kirjoituksen aloitan sillä, että minulla on tapan
pitää nenän valkaisu tässä alkusyksystä. Sysimustaksi syyskuuksi  sen kaverit ovat ristineet. Kohtuukäyttäjien
ei tarvitse tällaisia pitää, sanotaan. Siitä huolimatta tai siksi pidän vuosikymmenien
tavasta kiinni. Alku sopii kahdesta muustakin syystä tulevaan aiheeseen hyvin;
Ensinnäkin tämä on itsekeskeistä kuten kohdekin. Toiseksi tätä kautta löytyy
toinenkin aasinsilta aiheeseen. Kuvaan nimittäin raittiuskauteni jaksoja mielelläni,
jos joku vaan jaksaa kuunnella seuraavasti:
Ensimmäinen viikko on vaikea muistaa
sanoa ei, toinen viikko menee aktiivista toimintaa puhkuen, kolmas viikko on
nimetty Buntta (Bror Napoleon  Wahlroosin
mukaisesti)  Buntta – efektiksi ;
olen  muita älykkäämpi ja aina oikeassa,
neljäs viikko on sädekehän kiristystä, ja sen mentyä pitää muistaa: Ei
raittiutta hylätä humaltumisen vaan
krapulan vuoksi, sillä silloin ihminen on nöyrä ja on tyytyväinen pieneenkin
edistykseen.

Bror Napoleon Bunta

Ja aasin silta on siis Bror Napelon 
Bunta. Isä johdattaa ajatuksemme hänen vielä kuuluisampaan ja vielä
ylivertaisempaan poikaan Björn ”Nalle”
Wahlroosiin
.


Elävä Legenda  Bunta esiintyi jopa Naantalin Unikeonkestien pukukilpailussa.


Wahlroosin epävirallisessa elämänkerran
kirjoittajat ovat aiheellisesti
pitäneet välttämättömänä kertoa Nallen jutussa hänen isästään.  Kirjoittaja arvostettu Hesarin
veteraanitoimittaja Ritva Remes
tuntee kohteensa ja hänen aikalaisensa toimittuaan politiikan toimittajana
vuosikymmeniä.  Kynä kulkee luistavasti,
niinpä kuvaus on helposti luettavaa ja valistavaa.
Pari aiheeseen liittyvää tapahtumaa ja tapaamista nousi mieleeni tekstiä
lukiessani.

  • Pirkko Työläjärven ollessa ministerinä KTM:ssä puhuin hänelle
    Utö-Naantali väylän syventämisen tarpeesta. Hän ymmärsi tavoitteen ja
    ehdotti, että mennäänpä kansliapäällikön puheille esittämään asiaa.
    Sihteerin ennakkovaroittelujen seurauksen huoneessa oli hirmuinen sikarin
    hajun tuuletus käynnissä, jottei ministeri tukehtuisi. Huone oli kylmä,
    mutta vastaanotto lämmin. Asia tuli selväksi Risto Paermaa nimettiin vetämän toimikuntaa, joka jäntevästi
    vei projektiin päätökseen. Nopea äly ja päätöksenteko kyky ja halu olivat
    hänen paremman puolensa lahjoja.
  • Toinen tapaus tapahtui
    eduskunnan kauppa ja teollisuusjaostossa, jossa käsiteltiin Ruotsin
    laivojen avustuksia. Silja sai suurehkon potin ja tasa-arvon nimissä
    Vikingillekin olisi kuulunut samanlainen. Mutta ei se sopinut ja Buntalle.
    Heppoisesti ja ylimielisesti hän kantaansa perusteli ja kun pyrin
    osoittamaan, etteivät hänen argumttinsa kestä, niin hän tiuskaisi, että
    elleivät nämä  riitä, niin keksitään
    tuhat  lisää, mutta rahaa ei
    ahvenmaalaisille heru, eikä herunut.
    Merenkulkuneuvos Gunnar Eklundkin,
    lauttaliikenteen uranuurtaja kävi kuultavan ja hemliga Gunnar oli tapansa
    mukaisesti varovaisen vaisu, jopa siinä määrin, että vierustoverin Kai Bärlund sanoi, ettei pappa
    kovin dynaamiselta vaikuttanut ja että tuleekohan hänen firmastaan mitään.
    Mutta niin vaan on, että hänen siis Eklundin firma SF Linen on ainut, joka
    seilaa edelleen nykyisin pörssissä Viking Linen nimellä, muut ovat
    vaihtaneet lippua ja omistajia moneen kertaan. Ja yksi syy on siinä, että
    kansliapäällikkö Bror Wahlroos hoiteli Wärtsilän Meriteollisuutta siihen
    malliin, että esimerkiksi Slite varustamo kaatui siihen soppaan
    luotettuaan ministerin ja kansliapäällikön vakuutteluihin, ettei
    konkurssia tule. Varustaja Bertel
    Myrsten
    ei sanoja säästellyt kertoessaan mitä mieltä hän oli
    suomalaista aatetovereistaan, joita hän yhdessä Ruotsin Moderaattien
    edustajan välityksellä kävi tapaamassa kerrotuin seurauksin.

Pelottavan kiinnostava Wahlroo$

Ehkä ei niinkään epävirallisessa elämänkerrassa, mutta sen
perusteella on tehty mielenkiintoisia
havaintoja. Ehkä merkittävin on Anu
Kantolan
kirjoituksessa, jonka otsikko Wahlroos-kirja paljastaa ”Nallen” valtakunnan rajoittuvan
tukevasti kotimaahan.
Mutta annetaan hänen ensin kertoa näkemyksensä
isästä,Buntta Wahlroosista

  • Kuvaus
    Wahlroosin isästä Bror ”Buntta” Wahlroosista tiivistää suomalaisen
    vallankäytön ytimen 1970-luvulla. Sihteerejään hätistelevä, alaisiaan
    pompotteleva ja viinaa vetävä ministeriön itseriittoinen kansliapäällikkö on
    mainio kuva kylmän sodan ajasta, jolloin markkinat eivät häirinneet valtion
    rauhaa.
    Valtio tarjosi suojan itseään vähintään renessanssiruhtinaina pitäville
    virkamiehille, poliitikoille ja vuorineuvoksille. Ei ole yllätys, että Buntan
    pelastaa erottamiselta joukko, johon kuuluvat Ahti Karjalainen, Pekka Herlin ja Urho Kekkonen.

Kirjassa tietenkin mainitaan, että erottamista olivat ajamassa ensisijaisesti
silloinen ministeri Eero ”Ema” Rantala
ja hänen tukenaan pääministeri Kalevi
Sorsa
. Ja sitten tuli koston vuoro; pelastettu Bunta oli onnensa kukkuloilla,
kun hän pääsi kaatamaan Sorsan lempilapsen Valcon ja vielä Ulf Sundqvistin ollessa ministerinä.  Oma arvioni on, että näillä tapahtumilla on ollut
syvä vaikutus jälkeläiseen. Nallen ajatusmaailmassa sosialidemokratia on saanut
jonkinlaisen vihollisen tai pahan maailman edustajan aseman. Tämän jutun lopussa
kerron, miten oman arvioni vaikutuksista ja siitä, miten se  näkyy  ja kuuluu.

Ehkä voi sanoa, että kirjassa juoruiltaankin, Kuten Kalle Isokallio kirjaa lytätessään
väittää. Eli kerrotaan punaisista housuista ja tapeteista ja juhlista ja
vieraista. Puhetta puitteista on enemmän kuin miljonäärin ajatuksista ja
vaikutteista. Isokallio ei varmaankaan tykännyt kirjasta siksi, että siinä hänelle
oli varattu kyseenalainen rooli Interbank-kuvion yhteydessä. Vaikutelmaksi jäi,
että hän oli bulvaani, joka vaihtoi hevosta kun Uotin Karin paukut loppuivat, tuottavampaan Kari Stadigh – Henrik Ehrnrooth parivaljakkoon. Uoti jopa väitti,
että Isokalliolle oli luvattu kassillinen rahaa. Mitään rikosta ei ole toimista
löydetty ja Uotin mukaan Ehrnroothin ja Stadighin oli helppo puhua Isokallio
mukaan! Sellainen sankari on itseihailun kirjoittava jälkiviisas.

Kova kotimainen isänmaan parturi

” Wahlroos-kirja paljastaa ”Nallen” valtakunnan rajoittuvan
tukevasti kotimaaha
n”, tiivistää Anu Kantola havaintonsa. Tarkkasilmäinen
yliopiston lehtori Anu Kantola on huomannut sen, minkä häikäistyneet tutkivat
journalistit ovat ohittaneet. Näkemystään Kantola perustelee
vastaansanomattomasti seuraavasti:

  • Wahlroos esiintyy
    mielellään kansainvälisen finanssitalouden säihkyvänä huippuna ja uusien
    ajatusurien aukojana. Sellaisena hän ehdottomasti edustaisi jotakin uutta
    suomalaisessa yhteiskunnassa.
  • Kirjaa
    lukiessa tämä kuva murenee. Myös Wahlroosin pääpelikenttänä on kotoinen Suomi
    sekä sen kylkiäisenä Ruotsi ja sen dynaaminen kuningasperhe.
  • Wahlroosin
    ura ja menestys, niin kuin yleensä suomalaisten päättäjien urat, on jälleen
    kerran kuvaus Suomesta ja sen kovin pienistä piireistä, joissa samat sukunimet
    toistuvat usein ja sukupolvesta toiseen. Wahlroos on suomalaisen yhteiskunnan
    tehokas verkostoituja, jonka lounaslistat ovat täynnä tapaamisia.
  • Valtio on Nallen
    varallisuuden tärkeä lähde. Wahlroosin perustama Mandatum kasvoi 1990-luvulla
    järjestelemällä valtio-omistajan laskuun valtionyhtiöiden yksityistämisiä,
    jotka olivat konsultille erittäin tuottoisia.
  • Vuonna 2000 Wahlroos
    nousi yhdeksi Suomen varakkaimmista miehistä veronmaksajilta kerätyillä
    rahoilla, kun valtio maksoi Mandatumin osakkeista noin 2,5 miljardia markkaa
    saadakseen Wahlroosin pankinjohtajaksi omaan Sampo-Leoniaansa. Summa ylitti 52
    prosentilla yhtiön silloisen pörssiarvon.

Kirjan Lopuksi kappaletta ennen on
väliotsikko Pohjolan herra, Euroopan
omistaja
elämän kerran
kirjoittajat arvelevat, että Pohjoismaat eivät riitä Nallelle hänen toiveensa
olisi olla vielä Euroopan omistaja.
Luulen heidän tarkoittaneen asennetta, mutta miksei rikkaimman roolikin
maistuisi.

Tämän tavoite on ollut hänellä mielessään kun hän on kirjoittanut kirjansa Demokratia ja Markkinat englanniksi.
Se ei ole tainnut olla riittävän kiinnostava ja Suomessakin siitä on tullut,
kuten eräs kriitikko kirjoitti, vähiten luettu best seller. Tämä
viittaisi siihen, että ehkä se ei ole sittenkään merkittävä teos, vaikka siinä on
paljon sivuja, nimiä ja totta kai piikkejäkin vääräuskoisia maailman luokan profeettoja
kuten Paula Krugmania ja Martin Wolfia
kohtaan. Toiveena on ollut aikaansaada kansainvälistä debattia. Vielä sitä ei
ole syntynyt. Aika näyttää pystyykö
Wahlroos saavuttamaan oikeistoradikaalin talous viisaan mainetta niin paljon,
että merkittävät opponentit  jaksaisivat
hänelle vastata.

Kuten
edellä on kerrottu, on Anu Kantola
pitänyt häntä vain valtion avulla rikastuneena paikallistason verkostoituneena
pelurina.  Se oli häpeämätön majesteettirikos.
Imperiumin vastaisku alkoi viikon päästä, Nalle  vikkelänä toimijana  onnistui
antamaan haastattelun Financial Timesissä 22.9.2013 maanantainvieraana. Haastattelu oli tehty
Joensuun kartanossa ja siellä kartanoherra oli kuvattu.

Mielipiteet olivat
tavanmukaisen raflaavia; tässä muutamia haarukkapaloja haastattelusta:

  • Björn Wahlroos
    ehkä tärkein yritysjohtaja Suomessa. Hän on hallituksen puheenjohtajana kolmessa
    suuressa pohjoismaisissa yrityksissä: Nordea pankissa, Sampo yhtiöissä ja paperiteollisuusyhtiö UPM-Kymmenessä,. 60-vuotias Wahlroos tunnetaan kotimaassaan lähes
    yhtä paljon hänen terävästä kieli kuin hänen liiketoiminnan suorituskyvystään.
  • Lempinimeltään Nallen
    –(nallekarhu Teddy bear) englanniksi ei ole maineeltaan lempinimensä eli
    pehmokarhun tapainen, sanoo kuvateksti. 
    Juttu alkaa: Nallen elämä on
    seurannut  erinomaista kehityskaarta. ”Mielestäni
    se on hyvä tarina”, hän sanoo haastattelijalle Richard Milnerille .
  • Hän kuvaa itseään
    ”lukio – kommunistiksi”, herra
    Wahlroos on nyt suomalainen suur-kapitalistia.
    ”Nauraisin hulluna, jos lapseni tulisivat kertomaan olevansa jonkinlaisia
    vasemmistolaisia.”En usko, että voit olla niin kirotun tyhmä ”,hän
    sanoisi.
  • Keynesin väitteet ovat hölynpölyä, ovat olleet sitä
    vuodesta 1936 alkaen. Uskokaa tai älkää, luin [Keynes] yleisen teorian vain
    noin kolme kuukautta sitten ja ehdotan kaikille tehkää se, koska se on
    uskomattoman huono kirja, sanoo herra Wahlroos, hän tarkoittaa huonosti argumentoitu,
    ei huonosti kirjoitettu, hän vähän pehmentää.
  • Ei ole
    yllättävää, että entisenä akateemisena hän ryydittää keskustelua historiallisella
    viittauksella. Hän viittaa James
    Callaghaniin
    , Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeriin, joka kertoi
    Työväenpuolueen puoluekokouksessa vuonna 1976, että ajatus, että valtion kuluilla
    pääsisi ulos taantumasta ei ole enää mahdollista. Herra Wahlroos väittää, että on
    ”järjetön” ajatella, että voisit kuluttamalla päästä ulos kriisistä.

Kommentteja ei lehteen ole tullut kuin viisi.

  • Niistä yksi kertoo, että
    lempinimi Nalle johtuu siitä että björn on ruotsiksi karhu eikä pehmolelusta.
  • Toinen vitsailee,
    että hauskinta oli kun Wahlroos sanoi lainaavansa Churchillia erässä julkisessa
    tilaisuudessa: ”Tosiasioiden muuttuessa muutan mieltäni, mitä te teette,
    Sir?” Kuten me kaikki tiedämme, hän lainasikin Keynesiä!
  • Kolmas opponentti perustellen pidemmin ja asiallisemmin kantaansa väittää, että  Keynes on kahteen kertaan pelastanut maailman ensin 1930 luvulla USA:ssa
    suuren laman jälkeisellä julkisella elvytyksellä ja nyt Lehmanin aiheuttaman
    pankkikriisin 2008 erilaisin julkisin operaatioiden avulla. Kirjoittaja väittää
    Wahroosin mielipiteiden olevan tosiasioihin perustumattomia.

Gideon Rachman kirjoitti viime vuoden elokuussa FT:ssä
lainasi myös James Gallahania

  • Hyvin varakkaiden on
    todennäköisesti vaikeampaa välttää painetta korkeampien verojen suuntaan
    läntisessä maailmassa. Vuonna 1979 Margaret Thatcherille hävinnyt James Callaghan huomautti osuvasti:
    ”On aikoja, ehkä kerran 30 vuodessa, kun politiikassa on
    käännekohtia.” Noin 30 vuotta Thatcherin-Reaganin aikakauden alusta
    näyttäisi toinen käännekohta olevan meillä käsillä.

Voisiko Rachmanin arviossa olla selitys Nalle Wahlroosin
vähäiseen huomioarvoon. Hän ei ole
luomassa mitään uutta eikä esitä mitään yllättävää. Hän puolustaa edelleen
sitä, mikä on mennyt liian pitkälle. Kova talousliberalismi ei olekaan vallankumouksellista
uutta. Se on mennyttä aikaa. Siitä on jo liian paljon kokemusta ja siksi sille nousee vastavoima ja
se Rachmanin mukaan tarkoittaa rikkaiden verotuksen kiristämistä juuri sitä
mitä Wahlroos vastustaa.

Kohtuullisuuttakin Nallesta löytyy, nimittäin veronmaksussa

 Mielenkiintoista oli lukea kirjasta kartanon oston paikallisista
reaktioista, ja varsinkin siitä, millä perusteltiin etuosto-oikeuden
käyttämättä jättämistä:  Saadaan hyvä
veronmaksaja, joka ei kunnan apua tarvitse, oli yksi keskeisimmistä argumenteista.
Halikon aikana toive osin jopa toteutui ja Björn Wahlroos maksoi kuntaan
muuttovuonna 2005 kuntallisveroa 400.000
euroa kun keskimääräinen verovelvollinen kerrytti kunnan kassaa 2.416 eurolla. Mutta vertailupohjaksi voi
ottaa myös vuoden 2000, jolloin optioverotuloja kunnalle tuli 30 miljoonaa. Mutta Halikkoa ei enää ole, eikä
ole Nokia miljonäärejä maksamassa kuntallisveroja eikä nykyinen kotikunta Salokaan enää kuittaa Wahlroosilta sellaisia
verotuloja, joista kunnalle olisi apua. Vuonna 2010 
Nalle maksoi ”vain” 31.000 euroa
kunnallisveroa. Salon talouden epätasapaino on tuhat kertaa suurempi. Vertailun
vuoksi kirjassa kerrotaan, että julkisia tukia vastustava Wahlroos kuittasi
viime vuonna maataloustukia 263.000 euroa ja että yhteensä hänelle on maataloustukia  kartanon nykyiselle omistajalle omistus aikana kertynyt 2.5 miljoona euroa. Tässäkin asiassa hänen
taitonsa on lisääntynyt ja sokerijuurikkaasta luopuminen sekä viljaan siirtyminen
on ollut ilmeisen onnistunutta tilanhoitoa, sillä tukien määrä on ollut jatkuvasti noususuunnassa.

Hyväntekeväisyyttä voi sietää hyvässä seurassa

”Emme voi jatkaa ihmisten verottamista nykyisellä tavalla
emmekä vastaavanlaisesti sietää köyhyyden sekä rikkinäisten perheiden tukemista”,
on Wahlroos kirjoittanut. Hän on kuitenkin Tukikummisäätiön perustajajäsen, säätiön,
jonka tarkoituksena on estää heikommassa
asemassa olevien lasten ja nuorten syrjäytymistä ja parantaa heidän
elinolosuhteitaan. Säätiö on perustettu vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen Sauli Niinistön ja Hjallis Harkimon toimesta ja siihen oli Nallekin valmis lähtemään.
On ihmetelty miksi hän vastoin omia periaatteitaan tekee tätä köyhien
auttamistyötä. Yksinkertaisesti arvelen, että Sauli Niinistön mukana olo oli
ratkaisevaa kahdesta syystä. Niinistö oli Tarja Halosen, sd vastaehdokas vuonna 2006
vaaleissa ja oli ilmeisin tuleva presidentti. Siis periaatteista voi antaa
periksi, jos seura on hyvää.

Presidentin vaalien ajoilta kerrotaan, että Niinistö ei
halunnut, että Nalle Wahlroos häntä näkyvästi tukisi. Mutta suhteet lienevät
kunnossa, vaikka luulenkin, että herrojen välinen yhteisymmärrys ei ole
saumatonta ainakaan silloin kun puhutaan valuuttakursseista. Toinen haluaa
painaa kursseja ja toinen ei siedä setelirahoitusta. Mutta mistäs näistä kunhan ei vaan ole demari.

Maailman uhkana eurooppalainen sosialidemokratia

  • Kirjassa kerrotaan, että Nalle on perheystävä Mikael ”Mike” Liliuksen kanssa,
    ankkalammikon väkeä ja hyvin toimeentulevia. Mike kehui saaneensa houkutelluksi
    Nallen luennoimaan seminaariin, jossa
    aiheena oli ilmastonmuutos. Ja hyvin Nalle paikkansa täytti kuten aina.
    Kuulijat pysyivät hereillä ja hauskaakin oli. Mitkä ovat maailman suurimmat
    uhat?, hän kysyi ja vastasi, että ensimmäinen  fundamentaalinen islam, kakkosena
    Afrikan köyhyys ja jaetulla kolmannella sijalla olivat ilmaston muutos ja eurooppalaisen sosialidemokratia . Ilmaston
    muutoksen ongelma oli hänen mielestään se, että ilmastoa ei omista kukaan niin
    kuin ei valtameriäkään ja siksi niistä ei kanneta huolta. Joten ne pitäisi saattaa jonkun omistukseen ei kuitenkaan YK:n mutta ehkäpä maailmanlaajuisen säätiön, jolla olisi
    ammattitaitoinen johto. Silloin ei ilman maksua kukaan saisi sinne päästää 
    ilmaan eikä mereen mitään. Ehkä nykymuotoine päästökauppa siinä sitten jotenkin voisi olla mukana, kertoile Nalle ihastuneelle seminaariväelle.

Mutta, että sosialidemokratia oli tälläkin listalla maailman uhkana selittää puhujasta aika paljon.
Ensinnäkin hän haluaa yllättää ja kosiskella yleisöä, jossa olin ilmeisesti
ainut sd-aatetta tunnustava. Eikä sosialidemokratia uhkaa ketään eikä ikävä
kyllä paljon villitsekään. Mutta tietenkin sosialidemokratia ei hyväksy
talouden toimijoiden vapautta, tuota kuuluisaa vapaata kettua tai ei edes nallea
vapaassa kanatarhassa. 

Mutta tässä on sittenkin jotain syvempää ja
henkilökohtaista.  Tähän viittasin tämän
jutun Nallen isää Buntaa koskevassa kohdassa. Luultavaa on, että juuri Eero Rantalan ja Kalevi Sorsan yritykset erottaa Bunta silloin 1970 luvun lopulla
ovat jättäneet syvän arven pojan sieluun. Tämä kertoo myös siitä, että älykkään
ihmisen sisällä on voimakkaita tunteita, jotka voivat sumentaa hänen
arvostelukykyään. Vanha vitsi näyttää toteutuvan: Jos totuus ja oma mielipide
ovat ristiriidassa sen pahempi tosiasioille.

Ps. Tämän jutun julkistamispäivänä kerrottiin Kauppalehdessä Nallen esitelmöinen Tukholmassa ja puhuneen taas vauhdikkaasti:

  • ”Kannattavat ja hyvinvoivat pankit eivät ole vaarallisia vaan ne,
    jotka on hoidettu huonosti ja jotka eivät kannata”, Wahlroos korosti

    • Suomi on pelottavaa katsottavaa
    • Esitelmässään Wahlroos selitti suhdanneanalyysien olevan hölynpölyä. On
      kuitenkin hyvä, että uhkakuvat ovat kalvenneet, etenkin Yhdysvaltalaisten
      sijoittajien silmissä.
    • ”Katastrofiskenaariot ovat poissa.”
    • Wahlroos selitti olevansa huolissaan Euroopasta ja vielä enemmän Suomesta.
    • ”On pelottavaa katsoa, kuinka kokonaisen kansakunnan teollisuus
      ajetaan alas. Suomesta ei saa palveluvaltiota yön yli.”
    • Wahlroosin mielestä Suomen tilanne on ”valtavan vaarallinen”.

Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Säätiön puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jos olet kiinnostunut liittymään mukaan toimintaamme, tai jokin tuleva kunnallinen päätös Naantalissa askarruttaa,
Ota yhteyttä!

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Blogi