Naantalin Musiikkiopiston konsertoi 45- vuotista taivaltaan
hienolla konsertilla.
Oppilaiden esitykset olivat tietenkin paras vastaus
kysymykseen: Mistä on kysymys.
Sitä vahvasti täydensi rehtori Sauli Huhtalan sekä
historiallinen että ajankohtainen selventävä esitys musiikkiopistosta ja sen liittymisestä musiikin koulutukseen.
Erittäin koulutettuna ja hyvin käytännön musiikkitaiteilijan työtä tekevä
rehtori muisti Musiikkiopiston alullepanijaa Reijo Anttilaa ja pitkäaikaista edeltäjäänsä Reijo Aholaa.
Hän jaksoi myös osoittaa kiitollisuutta kaupungin osuudelle, niin toiminnan
kuin tilojenkin suhteen. Tällaista harvemmin kuulee.
Musiikkiopisto kuuluu Naantalin seudullisiin panoksiin, josta voimme tuntea
aiheellisesti hyvää mieltä. 350 oppilaan opisto on iso juttu, mutta ennen muuta
se on iloinen asia. Se on toiveita herättävä yhteiskunnan monimuotoisuudesta ja
kehityksestä. Elämää ylläpitävälle luovuudelle löytyy kanava ja niin läheltä.
Tulimme Kultarannan koulun johtajaopettaja Reijo Anttilan,
kok kanssa uusina nuorina toivoina Naantalin valtuustoon vuoden 1968 vaaleissa.
Reijo piti hauskoja puheenvuoroja; Kultarannan viemäröinnille löytyi rahaa, kun
Reijo kertoi presidentin lisäävän lenkillään vauhtia Kultarannan koulun kohdalla.
Mutta Reijon juttu oli musiikki. Hän muisti kertoa musiikkikasvatuksen
tärkeydestä meille vähemmän asiaa ymmärtäneille. Taisi sillä olla vähän vaikutustakin.
Tuo juttu musiikki veikin
hänet niin, että hän jätti yhteen kauteen valtuustotyönsä ja ryhtyi vapaa-ajan
harrastuksenaan johtamaan musiikkiopistoa. Reijon uraauurtava työ loi pohjan
sille missä nyt ollaan. Kiitollinen kumarrus ja kunnianosoitus.
