Kymmenien vuosien aikana olen seurannut kaatuneiden päivänä laivaston muistomerkin seppeltenlaskua. Vaikuttava.
Viime vuodesta lähtien tilaisuus on on ollut voimakkaasti puhutteleva: Paikka ja ympäristö ja asia yhdistyvät hienolla hartaan kunnioittavalla tavalla.
Nyt katselen toisenlaista maisemaa. Se kertoo, että ”ei vettä rantaa rakkaampaa kuin kotimaa tää pohjoinen” niin lännessä kuin idässä tai etelässä kuin pohjoisessa. Se on sama maa.
