Kirja oli torellist ja melkein virallist.
IKE Unohtumaton Ilkka Kanerva kirjan lukeminen oli ilo ja yllätys.
Kun Markku Heikkilän kanssa juttelin aiheesta – ja jotain esitin minäkin -, niin tiesin, että kyllä siitä hyvä tulee, matta en uskonut, että siitä tuli käsikirjastoon menevä muistelmateosjärkäle.
Luovuus ja hauskuus on progressiivista siis lisääntyvää fiksussa joukossa.
Voin kuvitella, että tällainen suhde oli kirjoittaja Markulla ja Ilkka kohteella.
Kun kirjan lukenut tuttavani sanoi kuulevansa kirjaa lukiessa Iken äänen, niin minulle siinnä oli käynnissä Iken ja Markun vuoropuhelu.
Kirjan lukeminen kannatta aina, tämän lukeminen on hyödyllistä huvia. Eikä tekstistä sen enempää.
Assosiaatio Ikeen ja tähän päivään Alex Stubbia mukaillen kolme pointtia:
- Kirja on lukijaystävällinen. Kirjassa on 67 otsikkoa ja 310 tekstisivua eli n. neljä sivua otsikkoa kohden.
- Oivallinen ja itsevarma valinta: Kirjassa ei ole kuvia.
- Kirjasta käydyssä julkisessa keskustelussa on Ilkka Kanervan mahdollinen presidenttiehdokkuus saanut liiallisen roolin.
Ps: Otsikko suomeksi: Sanataitureiden toisiaan hyödyttävän yhteistyön tulos
Kuulostaa hyvältä! Ilkka Kanerva on ansainnut ihmiskasvoisen kirjansa ja kirja humaanin kirjoittajansa,
Piru vie, minusta kirjoittajan piikkari alkoi purra tartania niin myönteikkäästi, että juoksu jatkui suoraan stadionin portista ulos ja päätyi siirappiseen lammikkoon. Kiva Fan Club -teos kuitenkin.
T: Jukka Vehmanen