Politiikan ammattialisena valitsin eilen illalla Musiikkijuhlien konsertit ja iltauringon kera kolpakon enkä juossut kotiin kuulemaan hallitusohjelman sisällön esittelyä.
Ehtii sen myöhemminkin , sanoi rovasti hätäilevälle Koskelan Jussille kontrahdista.
Naantalin idylli oli värikylläinen, kuten kuvasta näkyy. Joten hallitusohjelman julistamiseen ajankohta oli nappivalinta, sillä aurinko paistaa tasapuolisesti kaikille eikä huomisen huolista kesän lämmössä jaksa kiinnostua.
Lännen median toimituksen päällikkö Matti Posio paheksui tiedotusta perjantaina klo 17 huonoksi valinnaksi tiedonvälityksen kannalta. Hän ei pitänyt korrektina sitäkään, että ohjelman saa lukea ennakkoon Iltalehdestä.
Voi Matin sinisilmäisyyttä. Ei se ollut tietenkään viestintämunaus vaan täydellinen ajoitus, joka on koko hallitusneuvottelujen käsikirjoittaja on suunnittelut. Ja se käsi on lähellä kuuluisaa markkinatalouden näkymätöntä kättä.
220 sivun tekstin työstämien on työllistänyt osallistunut hallituspuolueiden edustajien kevään. He ovat saaneet vaikuttaa. Tällainen yhteinen ponnistus sitouttaa ja luo tunteen joukkoon kuulumisesta. Esimerkiksi Naantalin valtuuston puheenjohtaja Vilhelm Junnila ei ole ehtinyt valtuuston kahteen edelliseen kokoukseen.
Hallitusohjelman ruotimiseen ei ole aihetta sen enempää, kuin mitä julkisuudessa on kerrottu. Suunta muuttui ja leikkaukset ja kustannusten nousut osuvat niille, jotka sitä vähiten kestävät; Sen sijaan tonnin veronalennus yli 100.000 ansaitseville paremmin ansaitseville ei tieteänkään suuremmista tienesteistä ole paljon. Sitä ylistetään Etlan kaiken tietävä Aki Kiviharju suulla . Onneksi sentään Laboran Mika Maliranta sanoo Kauppalehdelle .
”Epäreiluuden tunne voi olla todella suuri.”
Mauno Koivisto sanoi osuvasti: Hallitusohjelman pitää olla sellainen, ettei estä järkevää politiikka. Tätä tämä konservatiivien åikeistoporukka ei ymmärrä – vielä.
