Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Hyvää aikaan saava persoonallisuus

JackeHeikkisaarenkirja20141101

Kurjaan suhmuraiseen syksyiseen Pyhäinpäivän valon lähteeksi
on sopivaa lainata Jacob Södermanin kuuluisaa
luomisaforismin syntyä:

Keväällä 1981 Söderman piti poliittisen tilannekatsauksen
Vaasan piirikokouksessa. SDP:n Vaasan piiri on melko, ja väki oli tuttu
Södemanille. Yleensä kävi niin, että kaikille tutut kolme miestä Kokkolasta
menivät heti ensimmäisen tilaisuuden tultua pönttöön ja ryhtyivät haukkumaan
puoluetta.

Puoluetoimikunnan jäsenet ottivat sen aika rauhallisesti ja
myötäilivät sovinnollisesti, että voihan asian noinkin nähdä. Nyt heidän arvostelunsa
aiheena oli se, että SDP oli osallistunut vuoden 1980 kirkollisvaaleihin.
Söderman vastasi puheisiin niin, että hänellä ainakin oli hyvä kokemus
kirkollisvaaleista.
Varsinais-Suomessa Turunmaalla Taalintehtaalla demarit osallistuivat
kirkollisvaaleihin ja saivat omaksi yllätyksekseen enemmistön kirkkovaltuustossa.
Sen jälkeen Taalintehtaan seurakunta ryhtyi suunnitelmaan vanhusten
palvelutalon rakentamista hienolle paikalle meren rantaan,
Söderman kertoi jutun piirikokouksessa ja sai väen jollakin tavalla puolelleen.
Kokkolaiset eivät kuitenkaan antaneet periksi. Pian he tulivat kysymään, onko
Jumala ylipäänsä olemassa.
Heidän kantansa oli hyvin ateistinen. Söderman aisti, että piirikokousväki oli
loukkaantunutta.. Pohjalaiset ovat perimältään uskovaista väkeä, puoluekannasta
riippumatta.

Väittely yltyi ja aikaa kului. Kokkolan miehet puhuivat, ja
Söderman vastasi heille. Kukaan ei enää välittänyt poliittisesta tilanteesta.
”Sitten lopulta sanoin, että me näiden tovereiden kanssa riidellään. Tiedän
miten tämä kiista ratkaistaan.”
”Kutsun teidät Turun saaristoon, ja menemme ulkosaaristoon. Aamulla aikaisin
herätän heidät ja menemme rantaan. meri on kaunis, aurinko nousee, aallot hiukan
liplattavat ja linnut lähtevät lentoon. Sitten kysyn heiltä, kuka tämän on
luonut.”
Piirikokous suorastaan jähmettyi paikoilleen. Ääntäkään ei kuulunut. Sitten
Söderman jatkoi.
”Kuka tämän on luonut? Sen hyvät toverit tiedämme hyvin, että eivät sitä
luoneet nämä kokkolalaiset toverimme ja tuskin se oli Kokkolan kunnallisjärjestökään.

Keskustelu loppui siihen. Aikaa myöten Södermanin lausahduksesta tuli
legendaarinen aforismi.

Lainaus on Siltala kustantamon kirjasta Heikki Saari: Jacke;
Jacob Södermanin elämä.

Kirjan kantta koristavat symbolit tähti, pykälä ,
musiikkiavain ja jalkapallo. Ne jo
kertovat sisällöstä.

Kirja on elämänkerta, joka ei puuduta. Jotenkin Jacken tuntevalle siinä on
paljon uutta; syventävää.


Kun Jacke kampanjoi eduskuntaan täällä Varsinais-Suomessa, pidettiin häntä
stadin kundina. Jälkeenpäin hävettää, että Rötter i Hitis (Juuret Hiittisissä) väitettä
pidimme vaalitemppuna.
Kirjan kertomus paljastaa kuitenkin ihan muuta. Hiittisistä kotoisin olleen
isänsä kohtalo on samalla kertomus sodan mielettömyydestä. Sillä on varmasti
ollut syvällinen vaikutus Jacken elämään.

Viime äitienpäivänä kirjoitin näille sivuille aiheesta:

Valkovuokot kukkivat keväällä juuri äitienpäivän aikoihin. Luonnonkukka
ilahduttaa. Sen tietävät lapset. Valkovuokkojen voimaan uskoivat Jacke
Söderman
ja hänen isosveljensä Heikki Saaren muistelmakirja Jacken
mukaan.

Oheisessa kirjan sivun kopiossa on kuva palavasta tankkilaivasta Josefina
Thordénista
, jonka mukana Pohjanmerelle hukkui toukokuun 19 pnä 1941 laivan
päällikkö Johan Sanfried Söderman, Jacken isä. Suruviestin omaisille
tuontiin liittyy koskettava kertomus, jonka voi lukea alla olevan kuvan
oikealta palstalta.

Kirjan esittelyssä sanotaan: ”Monet muistavat hänet  jo kuohuvalta 1960-luvulta”.

”Hän kuului siihen
nuoreen radikaaliin älymystöjoukkoon, joka halusi puolustaa vähemmistöjä,
ihmisoikeuksia ja yhtäläistä oikeusturvaa kaikille kansalisille.”

Älykköihin suhtauduttiin epäillen perinteisemmän puolueväen
keskuudessa. Puoluetoimiston Helinä
Halava
kertoi, että hän majoitti kurillaan mustalaisasioissa
puoluekokoukseen Turkuun vuonna 1969 kutsutun Jacken samaan huoneeseen paikalle
pyydetyn romaanin kanssa. Ei siinä lopulta niin käynyt, kertoi Helinä suu
virneessä. Sellaista aikaa.

Henkilökohtaisesti tutustuin Jackeen Ilkka Paunion välityksellä. Hän kertoi, että nyt on mahdollisuus
saada ruotsinkielisten ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin ministerinäkin olut
sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö Jacob Söderman keräämään
puolueelle ääniä.  Mutta hän tarvitsee
tukea myös muualta.
Naantalissa oltiin tyytyväisiä Esko
Niskaseen
ja nuoremmat tukivat Pertti
Paasiota
. Totesimme kuitenkin, että miksei akateemista kaveria voi tukea,
jotta saadaan kannatusta perinteisten rajojen ulkopuolelta. Ja niin sitten
kävi, että Jacke nousi eduskuntaan Sylvi
Siltasen
lähdettyä maaherraksi..


Sittemmin kilpailimme Jacken kanssa ehdokkaina vuoden 1975-1979 eduskuntavaaleissa.

Jacke puolusti voimallisesti asemiaan ja
hänen tukimiehensä telakan kovat ay-miehet ja osa akateemista nuorista
edustivat melko jyrkkää luokkakantaisuutta ja heidän edusmiehekseen herrojen ärsyttämisen
osaava Söderman sopi hyvin.
Olin oikeistodemariksi leimattuna melko usein maalitauluna ja työnantajani
Navire oli esimerkkinä huonosta työnantajapolitiikasta.
Enkä itsekään syytön ollut vastakkainasetteluun, koska panin ruotsinkielisiin
lehtiin mainoksen ”Rösta röda
Rönnholm”. Mainosta vastaa hyökättiin monelta taholta ÅU etunenässä: Älkää erehtykö sukunimen perusteella luulemaan
Rönnholmia ruotsinkieliseksi slogaaninkin oikealla Ruotsilla olisi pitänyt
kuulua Rösta röde R.
Södermanin aikana puolueen kannatus ruotsinkielisten keskuudessa oli varmaankin
kaikkien huipussa vaalipiirissämme.

Eduskuntaa tultuani sain Jackelta eniten ystävällistä opastusta työn kiemuroihin.

Muistan kevään vähäistä työmäärää ihmetellessäni hänen tokaisseen, että ”Eduskunta
rakentaa Juhannusruuhkaa”. Niin teki ja taitaa edelleenkin tehdä.

Yhteiseen aikaamme 1980-luvun alkuun liittyy voimakas murros.
Urho Kekkosen voimat alkoivat ehtyä ja demaripiireissä olimme innostuneita
Mauno Koiviston mahdollisuuksista. Jacke meitä toppuutteli. Hänellä taisi olla
kokemusta, että miten voi käydä, jos joutuu hakauksiin Kekkosen linjan kanssa. Sarkastiseen
tyyliinsä hän meitä kiusoitteli ja sanoi, että hän ainakin muuttaa Ruotsiin,
jos Koivisto valitaan.

Luokkataistelun välineenä Jacke tunnetusti käytti  v- tuilua. Ja luulin, että siitä oli kysymys,
kun sain kutsun peruslakivaliokunnan sd-ryhmään vastaamaan teoistani. Mutta
eipä ollut. Se olikin totinen paikka. Olin nimittäin ennen 1982 presidentinvaalien
ehdottanut, että koeluontoisesti otettaisiin käyttöön kansanäänestys valitsijamiesvaalin
sijaan. Valiokuntaryhmän puheenjohtajana Jacke kysyi, että mitä tämä oikein tarkoittaa,
väliaikainen muuttaminen?  Vastailin, että
sillä oli ihan mukava härnätä kaikkia mustien hevosten talleja.
Jacke esitelmöi perustuslain pyhyydestä ja esitykseni sopimattomuudesta ja kun
vielä jotain meinasin sanoa, niin Matti Luttinen
keskeytti, etteihän tämä nyt näin vakavaa ole ja siihen tilaisuus päättyi.
Laillisuus oli Jackelle pyhä asia, niistä asioista ei leikkiä sopinut laskea.

Energiapolitiikkaan liittyen muistan, että Jacke ystävällisesti
opasti minua oikealle tielle, kun jossakin puheenvuorossa vaadin ydinjätteiden
viemistä maasta sinne mistä polttoaine on tullutkin. ”Eikö ole oikein, että me
jotka sitä energiana hyödynnämme vastaamme myös seurauksista, ” perusteli
Jacke.
Niin se oli ja on.

Jackesta tuli ministeri 1982 ja minusta
hänen seuraaja IVO:n hallintoneuvostoon. Se oli myöhempiä tehtäviäni ajatellen onnellinen
sattuma, josta olen kiitollinen Jackelle
ja ryhmän puheenjohta Olli Helmiselle..

Euroopan paralamentissa tapasimme uudestaan

Jacke on
kertonut kirjassaan EU:noikeusasiamiehen valinnasta 1995 ja omasta pienestä osuudestani
siinä. Hänen kertoo varapuhemies Renzo Imbenin tapaamisen hieman silotellen.
Renzo Imbeni oli Italian Bolognesta kotoisin ja niinpä Jacke tapaamisen aluksia kertoi Chile
tribunaalin aikoina käyneensä siellä ja tapasi siellä sellaisen lihavan
sorttisen mutta mukavan kommunisti pormestarin.”Se olen minä”, vastasi Renzo.
Silloin vähän värähteli, että mitenkä tästä, mutta hyvinhän se siitä sitten
luiskahti eteenpäin, kun toverit vaihtoivat kielen yhteiseksi espanjaksi.

Kaikki asiat ovat ratkaisevia, mutta kyllä etelän ulottuvuus silloin siinä
ombudsman vaalissa oli erityisen merkittävää. Jokainen meistä tunsi suurta ylpeyttä Jacken
valinnasta ja itsekin nousin talon arvoasteikossa, kun kerran vein oikeusasiamies
Södermanin brittitovereiden pikkujouluun.

Muistelmakirjojen parasta antia

Jos sitten lopetan tämän itsekeskeisen osan ja kerron, että
kirja Jackesta on muistelmasarjojen parasta antia: Kirjasta löytyy asiat ja
ihmiset. Se on hyvin kirjoitettu ja onnistuneesti tiivistetty.
Suomen poliittisesta ja aatteellisesta historiasta kiinnostunut löytää kirjasta
vaikuttavia ja mieleen painuvia kohtia. Ja sitten taas välillä kirja vetää
hymyn huuleen.

Kirja loppuu aatteellis-filosofiseen pohdiskeluun sekä
nostalgiseen tunnelmointiin. Osuus Georg Henrik von Wrightistä Pekka Himaseen
tuntuu harkitulta ja siihen on erikseen paneuduttava, koska siinä on kohtia, jotka
eivät joko avaudu tai sitten en ymmärrä tai olen vaan eri mieltä. Tämä erittely
on tehtävä, ennen kuin lausuu aiheesta enemmän. Mutta aihetta on juuri tuohon
osaan  tutustua tulevaisuutta silmällä pitäen.

Ilman muuta Jacob Söderman on oman aikamme suuria
persoonallisuuksia ja kaiken lisäksi sellainen kummallinen hybridi, joka on
saanut paljon hyvää aikaan. Se on paljon se.
mr

Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Säätiön puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jos olet kiinnostunut liittymään mukaan toimintaamme, tai jokin tuleva kunnallinen päätös Naantalissa askarruttaa,
Ota yhteyttä!

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Blogi