Hyvinvointikertomuksen keskustellessa elokuun valtuustossa kiinnitin huomiota, että Naantalissa niin palveluasumisaste kuin kotihoidon tuen suhteellinen määrä on laskenut.
Eikä ole tietoa parannuksesta, kun palveluasuntoja ei synnyt ja kun hoitajia ei saada lisää.
Viimeinen huhu on, että Aurinkosäätiön laajennuksen kaavoitusta siirretään taas eteenpäin.
Tähän samaan ongelmaan kiinnittää huomiota Demokraatissa 27.9.2023 Päivi Topo:
VANHUSASIAVALTUUTETUN Päivi Topon mukaan vanhuspalveluiden resurssien on oltava sellaiset, että asiakkaat saavat tarvitsemansa avun.
Hallituksen ehdottama hoitajamitoituksen lykkääminen neljällä vuodella tuo hallituksen laskelmien mukaan 89 miljoonan euron vuosittaiset säästöt aikavälillä 2024-2027. Vanhusasiavaltuutettu pitää välttämättömänä, että hoitajamitoituksen lykkäämisen tapahtuessa säästöt suunnataan iäkkäiden palveluiden saatavuuden parantamiseen.
- Olemme saaneet yhteydenottoja omaisilta ja läheisiltä, jotka ovat kertoneet erittäin vaikeista tilanteista, joissa iäkäs ihminen on jäänyt vaille tarvitsemiaan palveluja. Tilanteet ovat voineet olla myös vaarallisia ja iäkkäitä heikkokuntoisia ihmisiä on siirretty paikasta toiseen. Karuimmat tilanteet eivät todennäköisesti vanhusasiavaltuutetun toimistoon asti kuulu, ja olen hyvin huolissani heistä, joilla ei ole ketään läheistä tukenaan, Topo sanoo.
Valitettavasti kyse ei ole tämän päivän ongelmasta, vaan sama on jatkunut jo kymmeniä vuosia. Jos jota kuta kiinnostaa niin: Huolehdin äidistäni isämme kuoleman jälkeen. 2000-luvun alkupuolella äidin terveys alkoi reistailla, ja vanhat sota-ajan lottatouhuissa saadut vammat alkoivat vaivata, toki oli omia iän tuomiakin vaivoja. Jo 2000-luvun alkupuolella oli se niin sanottu omalääkärimalli käytössä. Äidin vointi meni huonommaksi ja huonommaksi, kunnes meni toisen lääkärin luo vointiaan selvittämään. Siellä kysyttiin, että kuinka te näitä lääkkeitä syötte, mitkä eivät teille sovi. Äitini vastasi, että nämä omalääkäri Naantalissa on hänelle määrännyt, ja myös niiden tarkoitusta äitini oli kysynyrt siltä omalääkäriltään. Vastaus oli, että te olette jo niin vanha, että on ihan sama mitä te syötte. Eräs tapaus oli varsin kriittinen: äitini soitti (päivä oli torstai) tälle omalääkärilleen, ja kertoi olonsa olovan varsin huono. Vastaus oli, että pitää soittaa uudestaan maanantaina, jolloin hänellä on aikaa ”puhelinhoitoon”. Jo seuraavana päivänä, perjantaina, äitini vietiin ambulanssilla sairaalaan, ei onneksi henki lähtenyt tällä kerralla. Onneksi äitini kuoli melko lyhyen sairasjakson jälkeen, eikä hänen tarvinnut vuosikaupalla kärsiä moisesta ylimielisyydestä ja välinpitämättömyydestä. Itse kauhulla pelkään tulevani jossain vaiheessa riippuvaiseksi tästä niin sanotusta hyvinvoinnista huolehtivista viranomaisista, ja siitä järjettömästä byrokratiasta mitä tämän aihepiirin ympärille on osattu kehittää.