Lontoon King’s Collegen professori Vernon Bogdanor, joka on kirjoittanut kirjan ”Iso-Britannia ja Eurooppa levottomassa maailmassa”, epäilee FT:n kirjoituksessa (https://www.ft.com/content/bef51bde-204d-4bc2-8c75-c1e174346853) , että Trumpin syyttämien on väärä keino. Hänen lähtökohta on:
Donald Trumpista on tullut ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti, jota syytetään kahdesti. Häntä edeltää senaatin oikeudenkäynti syytteeseen kapinan yllyttämisestä. Mutta syytteeseenpano on kömpelö ase. Se sekoittaa juridisen ja poliittisen. Se ei sovi myöskään ongelmaan, jonka aiheuttaa erimielinen ja vaarallinen presidentti, joka on joka tapauksessa matkalla ulos ovesta.
Hän perustelee kantaansa monilla esimerkeillä, jotka hänen mielestään antavat historiallisen todistuksen, että valittu linja ei ole oikea ja siksi hän päätyy seuraavaan lopputulokseen:
Joe Biden on luvannut tuoda kansan yhteen. Se, että hän ja kongressi voivat keskittyä talouden elvyttämiseen ja pandemian torjumiseen, auttaisivat tekemään lupauksen totta. Jos senaatti tuomitsisi herra Trumpin, monet hänen puolestaan äänestäneistä 70 miljoonasta amerikkalaisesta olisivat vakuuttuneita siitä, että lopputulos oli poliittinen. Se saisi Trumpin näyttämään marttyyrilta.
Väitetyn väärinkäytöksen pitäisi sen sijaan käsitellä tuomioistuimissa, ei poliittisessa elimessä.
Ehkä olisi kuitenkin parempi anteeksi hänelle antaen hänen uppoutua häpeälliseen unohdukseen.
Ei meistä ole jenkkien neuvojaksi, vaikka hyvin tiedämmekin, että maalla ollaan viisaita kuin merellä tai tässä tapauksessa meren takana tapahtuu vahinko.
Sen sijaan ongelma on suomalainen naantalilainenkin. Olen tällä palstalla kertonut, että itse tulin Naantalin asioita lapsuudesta asti seuranneena, että oikeudenkäynnit ja valitukset eivät sovi politiikan jatkeeksi. Kaupunginjohtaja Lasse Kankaan oikeudenkäynneistä jatkunut melkein parikymmentävuotinen kierre oli onnetonta aikaa. Kun sitten kävi niin, että Kankaan seuraaja teki vakavan kaupunkia vahingoittaneen rikkomuksen, edustin vastoin monien muiden kantaa linjaa, että asia on hoidettava luottamusäänestyksellä. Onneksi silloin vallan kahvassa olleet sivistysporvarit Mauno Kesäläinen ja Eero Sutinen olivat viisaita ja niin ikävä ongelma saatiin hoidettua mahdollisimman vähin vaurioin jopa niin, että Jaakko Kalkas päätti uransa Seinäjoella kunnioitettuna ukkotuomarina ja eli sen jälkeen vielä pari vuosikymmentä aina kunnioitettavaan 97 vuoden ikään.
Olin eduskunnassa kun Kauko Juhantalo oli tuomittu valtakunnanoikeudessa. Eduskunta äänesti hänen erottamisestaan. En ollut erottamisen kannalla, vaikka se oli mahdollinen, muttei pakollinen. Taas valtakunnan oikeuden tuomio – vaikka istuimessa oli politiikkojakin – oli tuomioistuin ja sen olisi pitänyt riittää. Kansanedustajan tuomareita ovat äänestäjät, jotka sittemmin valitsivat Juhantalon uudelleen eduskuntaan.
Kannattaa olla pidättyväinen valanjako-opin hämärtämisessä.
