Nyt Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja CDU:n puheenjohtaja Annegret Kramp-Karrenbauer (AKK)esittelevät yhdistyneen Euroopan neljännen tarinan.
- Ensimmäinen oli rauha;
- Toinen oli vauraus;
- Kolmas, demokraattinen muutos.
- Tämä neljäs tarina koskee sitä, miten suojellaan sitä, mistä Macronin käyttää termiä ”sivilisaatio” ja Kramp-Karrenbauer kutsuu sitä ”eurooppalaiseksi elämäntavaksi”:
Edustuksellinen demokratia, oikeusvaltio, yksilön vapaus ja sosiaalinen markkinatalous.
He puhuvat toisin sanoen siitä, että säilytetään viimeisen kolme neljäsosa vuosisadan poikkeukselliset saavutukset maanosassa, joka on aikaisemmin oli käynyt sotia.
Yhteisesti olisi toimittava Euroopan toimintakyvyn puolesta, olisi parannettava sen innovaatio- ja kilpailukykyä , turvattava rajat , torjuttava saalistajat ja perustettava Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa toimivan Euroopan turvallisuusneuvosto sekä vahvistettava sitoutumisensa transatlanttiseen liittoon, herra Trump huolimatta. Ei sovi mainita ”strategista autonomiaa” tai ”EU: n armeijaa”, jotta useimmat muut EU: n jäsenvaltiot voisivat tukea esityksiä.
Jotta tämä pragmaattinen pyrkimys vahvemmasta Euroopasta voisi olla uskottava, sen on vältätettävä kolme vaaraa:
- Ensimmäinen vaara on tekopyhyys. Autoritaarisia arvoja on vastustettava, mutta se käytännössä se punnitaan Huaweihin tai Gazpromiin toiveisiin suhtautumisessa.
- Toinen vaara on opportunismi. Eurooppalaisia arvoja on myös puolustettava sisäisiä tekijöitä vastaan, kuten Unkarin Viktor Orbania.
Kolmas ja viimeinen sudenkuoppa on kotimaissa: Macron korjattava Ranskan ongelmat, kun taas Saksa on korjattava vuosikymmenien laiminlyönnit infrastruktuuriin, kilpailukykyyn ja puolustukseen.
Nämä ovat haasteita, jotka on täytettävä, jos Eurooppa haluaa olla itse ruokailija eikä illallinen uuden nollasumman maailmanjärjestyksessä.
Tämä yllä olevan tarinan kirjoittaja on Constanza Stelzenmüller. Kirjoitus on tehty AKK:n Emmanuel Macronin avauksiin antamien vastausten perusteella. Saksahan pitää kiinni omista lähtökohdistaan ja tuntee taloudellisena mahtina asemansa vahvaksi ja yrittää samalla vastata pohjoisten jäsenmaiden näkemyksiä tulkien. Merkiitävintä tässä on, että yritetään tehdä jotain aktiivisesti sen sijaan, että vain hiljaisesti toivottaisiin parasta. Sitä nimittäin ei tule oikeistopopulistien tuulien ollessa voimeinsa tunnossa.
