Britannian politiikkaa joutuu seuraamaan. Siitä ei käänteitä, ei sävyjä eikö yllätyksistä puutu!
FT:n Robert Shrimskyn artikkeli johdatti pohtimaan.
Brittiläisessä kansanyhteisössä ei aurinko koskaan laskenut. Maailmana mahdin typistyminen alkoi toisen maailmansodasta; se oli tietenkin yksi Saksan sodan tavoitteista, mutta eivät jenkitkään pitäneet vanhan vallan kaatumista minään vahinkona.
Atlantista yhteyttä on yritetty yllä pitää liberalistisilla poliittisilla linjauksialla (Thatcher Reagan) ja yhteisillä sotaoperaatioilla (Irakin sota).
Tämän akselin varaan rakentelivat monet Brexitin kannattajat brittien tulevaisuutta.
Nyt tiedetään, että paluuta ei ole, eikä menetettyä suuruutta voi saavuttaa muuta kuin mahtipontisilla puheilla. Se on ollut tyhjien tynnyreitten kolinaa.
Ja nyt olisi sitten aika ottaa uusi lähtö. Ja tästä tulee mieleeni, että britti politikassa ja brittien mäkihypyssä on paljon yhteistä:
Rohkeus, persoonallisuus ja menestymättömyys
Michael Edwards, paremmin tunnettu nimellä Eddie ”the Eagle” Edwards,
Hän työskenteli rakennuksilla rapparina tullessaan valituksi Yhdistyneen kuningaskunnan olympiajoukkueeseen. Edwards valittiin, koska muita ehdokkaita ei ollut.
Hänellä ei juuri ollut rahoitusta harjoittelulleen ja hän oli kymmenisen kiloa painavampi kuin seuraavaksi painavin kilpailija – näin Edwards sijoittui viimeiseksi sekä normaali- että suurmäen kilpailuissa. Hänen kilpailemistaan haittasivat myös likinäköisyys ja huurun kerääntyminen silmälaseihin.
Kuitenkin Edwardsin rohkeus, persoonallisuus ja menestymättömyys lämmittivät ihmisten mieltä. Lainaus Wikipediasta ja kuvat googlehaun kaappauksesta
Miten tästä eteenpäin ja erityisesti miltä näyttää Britannian Työväenpuolueen tulevaisuus.
Tutustuin Euroopan Parlamentin sosialistiryhmässä labourin edustajiin. Sekalaine seurakunta; globaalin markkinatalouden tuntijoita toisessa laidassa ja toisella puolella reaalisosialismin ihmeeseen uskovia ay-jyriä.
Jos on satojen juustojen Ranskan hallitseminen ongelmallista, niin se on kanaalin toisellakin puolellakin
.
Suurvallasta on jäljellä loistava menneisyys ja luokkayhteiskunta sekä keltainen lehdistö.
Nyt sitten arvioidaan tory Rishi Sunakin ja labor Keir Stramerin ominaisuuksia, kun pääministeri sopivuudessa johtajat ovat tasoissa, mutta puolueen työväenpuolue on reippaassa johdossa.
Tällaiselta rikas hindu Sunak ja Sir Keir näyttäytyvät tutkimusten valossa . Rehellisyydessä, uskottavuus ja luonnollisuus ovat Stramerin vahvuuksia -karisma puuttuu.
Robert Shrimsley robert.shrimsley@ft.com päättää kolumninsa, joka ei ole huono, ja jonka alla oleva arvio ei välttämättä ole väärä
Labour on toistaiseksi hyvässä paikassa, mutta se tarvitsee sekä harkitsevaisen Keirin että säväyttävän Starmerin, jotka työskentelevät rinnakkain, kompastumatta toisiinsa. Toistaiseksi vain ensimmäinen on noussut etusijalle, mutta molemmat ovat elintärkeitä ja niiden välisen jännitteen purkaminen voi olla avain seuraaviin vaaleihin.
