Paul Krugmanin kolumni puhuttelee:
Se ei ole ollut väistämätön alamäkierre. Ensimmäisen mustan presidenttimme valinta oli todella merkittävä hetki — totuus on, että vaikka vihaajia on paljon, kokonaisuutena olemme parempi ja suvaitsevaisempi yhteiskunta kuin vuonna 2001. Obaman aikana terveydenhuollon laajentaminen ei ollut pelkästään hyvää politiikkaa, vaan se edusti todellista moraalista edistystä. Vaikka on tehty määrätietoista pyrkimystä mustamaalata Covidiin reagoineita päättäjiä, totuus on, että hallitsimme tuon kriisin taloudelliset seuraukset erittäin hyvin, ja rokotteen nopea kehitys oli tieteellinen ja lääketieteellinen ihme.
Mutta nyt Amerikassa vallitseva pahuus ei alkanut silloin, kun Trump laskeutui liukuportaiden alas. Se on kasvanut vuosikymmeniä. Paul Krugman
Kvartaalivuosisataa on mennyt ja syitä tuon tapahtuman seurauksialla on tullut. Se jo uskomattomana kokemuksena sinänsä muistutti mahdottoman mahdolliseksi ja todellisuuden fiktiota hurjemmaksi ja seuraukset kurjemmiksi.
Se oli tarkoitettu sodan julistukseksi ja siinä on onnistuttu. Ja vihatut läntisen demokratian saattamien sekasortoon. Siinnäkin onnistuttiin ja niinpä tänä päivänä sota on arkipäivää kaikkialla. Tämä meidänkin rauhallisen maan kakon kulmamme on taas pelkoa ja kauhua aiheuttavaa.
Venäjän Vladimir Putinin naamiot on riisuttu, sanomme kaikki Ukrainan sodan syttymisen jälkeen presidentti Sauli Niinistön jälkeen kuorossa.
Loukattu itsetunto ja moraalisesti kyseenalainen toiminta ovat lähtökohtia nykykaaokselle
Varmaan paljon muitakin syitä, mutta kaksi ilmeistä tekijää löytyy 25 vuoden takaisen iskun vastatoimista:
– Putin halusi nousta tuolloin maailman valtiaan nuoremman Bushin jälkeen maailman varavaltiaaksi. Sitä hänelle ei sallittu. Ja se oli nöyryytys. Venäjän heikkous tuli toteen näytetyksi ja niin alkoi voiman etsiminen Venäjän suuruuden ajoista.
– Toinen tekijä oli avoimen väkivallan hyväksyminen. Vaikka Irkin sodalle USA vielä yritti löytää YK:n hyväksynnän ja vaikka sitä perusteltiin myös kaksoistornihyökkäyksellä, niin kuitenkin valloitussodan käymiselle näytettiin mallia.
Eurooppalaisten haavoittuvuus ulkoisille ja sisäisille paineille koettelee meitä. Ainahan näitä murroskausia on ollut, mutta kyllä nyt ollaan lähellä yhdettätoista hetkeä.
