FT:n pohjoismaiden kirjeenvaihtaja Richard Milne on kirjoittanut artikkelin Suomessa ja Ruotsissa käytävästä Nato keskustelusta.
Jutussa on tukeudutaan julkisiin lausuntoihin ja ajatushautomoihin. Ei mitään varsinaista uutta. Lainaan yhden kohdan:
Suomessa keskustavasemmistoinen pääministeri Sanna Marin aiheutti viime viikolla hämmennystä, kun hän sanoi, että on ”erittäin epätodennäköistä”, että maa hakee jäsenyyttä hänen hallituskautensa aikana.
Oppositio kritisoi voimakkaasti, että Suomen tulisi pitää vaihtoehtonsa avoimina, ja Marin sanoi, että hänen kommenttejaan on ”ylitulkittu”. Silti monet helsinkiläiset toistavat puolivitsiä, että Suomi on vain ”yhden saunan” päässä Natoon liittymisestä, mikä tarkoittaa, että puolueen johtajat ja presidentti voisivat nopeasti päättää – saunassa tai ei – hakeako jäsenyyttä olosuhteiden niin vaatiessa.
Vitsi ei ole ollut vitsi tähän asti sillä Suomessa on ollut hyvä yhteisymmärrys ulko- ja puolustuspolitiikasta. On pyritty sovittamaan eri näkemyksiä yhteisiksi linjauksiksi. Suomessa se on tapahtunut yhteistyössä parlamentaarisissa komiteoissa. Käytännön ulkopolitiikan johdossa Presidentin johdolla ( tauko) yhteistoiminnassa hallituksen ollaan oltu tyytyväisiä ja kansa on antanut tukensa . Tässä on vissi – kuluneen ilmaisun mukaan – talvisotamainen asenne.
Nyt mieleen tulee EU-jäsenyyden hakeminen, jossa Ruotsi yllätti Suomen ja siksi on ollut hienoa kuulla viime päivinä yhteisen lähenemisen painotuksia Ruotsin suunnalta.
Asia voi kuitenkin nousta politiikassa pinnalle – tietenkin juuri syy on Vladimir Putinin toimet, mutta poliittinen asetelama on antamatta liika painoa aluevaalituloksille kuitenkin sellainen, että identiteettipolitiikan tekijät Vihreät ja Persut tulevat etsimään kuumeisesti tapaa, millä estää vanhojen puolueiden nousun, joka pudottaisi molemmat marginaaliin.
Merkkejä on olemassa ja ne vähän pelottavat – Vihreät ovat impulsiivisia ja oikeisto arvaamaton. Siitä ei välttämättä hyvää isänmaalle seuraa.
