Kun kuuntelee Jussi Pesosen selviä , mutta ennen muuta selkiinnyttäviä ja laaja-alaisempia vastauksia aamutelkkarissa, ei voi välttyä kysymykseltä:
Miksi avoin kirje tuli julkisuuteen juuri SDP:n puoluekokouksen jälkeen ja miksi se oli yksipuolinen ja miksi sitä hyödynsivät välittömästi kaikki oppositiopoliitikot Petteri Orpo etunenässä.
Ja vastauskin tuli sivulauseessa eli Nalle Wahlroosin , UPM:n hallituksen puheenjohtajan tammikuisen haastattelupätkän muodossa.
Kaipolan sulkemisella ja Pesoseen kirjeellä todistettiin Björn Wahlroosin olleen taas oikeassa kuten aina ennenkin. MOT.
Tarkkaavaien kuulija ymmärtää, että rakennemuutosten syy on paperin kysynnässä, ja sitten on pienempää mm:ssa palkat ja verot. Ja yhdessä tietenkin kaikki vaikuttavat.
Sitten mennään yhteiskuntavastuuseen, joka Suomessa ei ole kuulunut yritysjohtajien arvoasteikon kärkipäähän. Todellisen kuvan siitä saa, kun kuuntelee tarkemmin verolinjaa, jota Pesonen edusti: Kaikkia veroja, palkka- ja haittaveroja sekä tietenkin yritysveroja pitäisi alentaa.
Siis valtion on yhteiskunnan pyörittämiseen hankittava rahat velaksi tai sitten on tehtävä massiiviset leikkaukset ja mitä ne olisivat. Koulutus, jota kehuttiin, infra, jota ei moitittu, ja kun turvallisuudesta ei tingitä , niin jäljelle jäävät sosiaaliset menot.
Sujuvasanaisesti ja herrasmiesmaisesti esiintyvän Pesosen ideologian voi nähdä köyhän kansan kyykyttämisenä, jonka taustalla siintelee nöyrät paikalliseen sopimisen palkka-aleen alistuvat järjestäytymättömät duunarit, joiden tehtävä on kasvattaa omistajien sijoitusten arvoa. Vanhanaikaista.
