Muistan Turun Sanomien hymyssä suin kertoneen Naantalin johdon tapaamisesta – se oli entisiltä ajoilta, joten kenenkään tarvitse ottaa itseensä – ellei halua.
”Naantalilaiset illan istumisen aikana ensin nauravat ja kehuvat Naantalia ja sitten itkevät ja kehuvat Naantalia.”
Niin tekevät kotiseuturakkaat ja tarkoittavat hyvää – MARKKINOIVAT KAUPUNKIAAN.
Samalla asialla on Naantalin tarkastuslautakunnan arviointikertomus. Se on täynnä superlatiiveja ja onnistumisten kertausta.
Kansikuva kertoo tarinan tarkoituksen. Naantali ensin !
Mutta,
Arviointikertomuksen tarkoituksena pitäisi olla kuvaus valtuustolle, miten tavoitteet on saavutettu. Tietenkin onnistumiset on mainittava, mutta ehkäpä vielä
tärkeämpää olisi kertoa asioista, joihin olisi aihetta parantamismielessä kiinnittää huomiota. Siitä voidaan ottaa opiksi.
Ihan vaan sisäiseen mietintään varmuuden vuoksi, vaikka kunnallisen toiminnan arvoperusta ei rakennukaan millekään uskonnolle, niin lainaan useimmille tutuimmasta Wikipediasta:
”Seitsemän kuolemansyntiä ovat varhaisessa kristillisessä opetuksessa käytetyssä paheiden luokituksessa pääpaheita, joista muut synnit seuraavat. Seitsemän kuolemansyntiä ovat Danten Jumalaisen näytelmän mukaan lajiteltuna pahimmasta laskevassa järjestyksessä näin:
-
Ylpeys (turhamaisuus)
-
Kateus,
-
Viha
-
Laiskuus
-
Ahneus
-
Ylensyönti
-
Himo”
