Saksalaisen DB-lippulaivapankin vaikeudet kirvoittavat monenlaisia
tunteita:
Oikein niille päälle päsmäreille, maistakoot nyt omia lääkkeitä,
vahingonilo on vilpittömintä.
Tai sitten: Ei kait taas tulla kansan kukkarolle,
toivottavasti vyöry ei ala, hoidetaanko tämä EKP:n rahoilla. Eikö saksalaisten
pankkien pelastamiseksi ole jo euroalueen vaikeuksissa olevien valtioiden kautta tarpeeksi tehty?
Nalle Wahlrooskin jo vuosia sitten kertoi, että saksalaiset erityisesti paikalliset ei privaatit
Landsbankit ovat kuralla. Mutta miksei omistaja ole huolehtinut DB:stä?
Barak Obamakin kuvaili, että pankkituesta tykätään yhtä
vähän kuin juurihoidosta.
Vertaus on sattuva ikävä kyllä siksikin, että yhden juuren hoito ei estä toisen
tulemista parannetusta ennakkohoidosta huolimatta.
Me emme tiedä, mikä ratkaisu tulee olemaan. Selvää on, että jotain on pakko
tehdä: Rahoitusproffa Vesa Putkonen oli
aamutelkkarissa oikeassa, että pankille
pahinta on luottamuksen menettäminen.
Angela Merkel vaikenee kaikilla kielillä ja vielä olemuksellaankin. Varakansleri on sentään huomannut jutun
suurimman paradoksin:
Saksan talousministeri Sigmar Gabriel,spd kiinnitti
huomiota Muistioon , jonka Deutsche Bankin pääjohtaja Cryan lähetti Deutsche
henkilökunnalle viime viikolla, kun sen
osakkeet syöksyi 30 vuotta matalimmalle tasolle . Siinä hän syytti ”markkinavoimia”,
jotka yrittivät horjuttaa pankkia.”En tiennyt, pitäisikö minun nauraa tai olla
raivoissaan, että pankki, joka kääntyi keinottelun liiketoimintamalli nyt
ilmoittaa olevansa keinotelijoiden uhri ” ministeri Gabrielia sanoi.
”Olen todella huolissani työntekijöistä ” FT 3.10.2016
Asioita kaukaa seuranneena toivoisin, että sosialidemokratia
jopa Suomessa huomaisi vihdoinkin, että
eurooppalainen yhden oikean saksalaisen talouden malli ei ole pelkästään tyhmää vaan se on myös
vaarallinen.
