Uudet iloiset veronmaksajat ja vähän muuta

Supercell20131020

Helsingin ja Turun Sanomissa
oli tietenkin superjuttuja Supercellistä. Eikä tämä ole mikään Murmanskin Sini
Saarelan superselli, josta Ylessä
viihteessä irvailtiin.
, Tässäkin totta kai kommentoidaan suurta ja innostavaa uutista, ei peliteoriasta ja pelitekemisestä.Kuva TS:n verkkosivuilta on hyvä esimerkki siitä. miltä lehdet ovat näyttäneet.  Mistä on kysymys, siitä on kirjoitettu paljon;  aloitetaan Hesarin sunnuntaisivuja :
Ovista ja ikkunoista oli otsikkona ja ingressinä:
Ilkka Paananen
ja Mikko Kodisoja
perustivat peliyrityksen kolme vuotta sitten. Tällä viikolla he saivat siitä
satoja miljoonia euroja. Nyt he laittavat hyvän kiertämään.

  • Super­cel­lin
    me­nes­tyk­ses­tä hyö­ty­vät myös suo­ma­lai­set ve­ron­mak­sa­jat. Yh­tei­sö­ve­ro
    mak­se­taan Suo­meen, ja kau­pas­ta syn­tyy muh­kea pääo­ma­tu­lo­pot­ti.Ve­ro­tu­lo­ja
    ker­tyy tä­nä vuon­na noin 260 mil­joo­naa eu­roa.
    Paa­na­nen ja Ko­di­so­ja ovat il­moit­ta­neet, et­tä yh­tiö mak­saa ve­ron­sa
    jat­kos­sa­kin mie­lel­lään juu­ri Suo­meen. Täs­tä myös osa­kas­so­pi­mus pi­tää
    huo­len. Myös Te­ke­sin myön­tä­mät in­ves­toin­ti­lai­nat on mak­set­tu jo ta­kai­sin,
    vaik­ka ei oli­si tar­vin­nut.Ve­ro­jen li­säk­si he ai­ko­vat lait­taa ra­han
    kier­tä­mään Suo­men ta­lou­des­sa. Kak­sik­ko ai­koo ryh­tyä si­joit­ta­maan
    ra­ho­jaan suo­ma­lai­siin kas­vuy­ri­tyk­siin.
    ”Ei pel­käs­tään pe­liy­ri­tyk­siin. Sel­lai­set fir­mat, jois­ta voi­si
    teo­rias­sa tul­la uu­sia Fa­ce­boo­ke­ja tai Goog­le­ja, ovat lä­hel­lä sy­dän­tä”.
    Paa­na­nen sa­noo.

  • Eh­kä juu­ri
    täl­lai­sen ta­ri­nan Suo­mi tar­vit­see syk­syl­lä 2013. Jos se oli­si vä­hän
    sa­man­lai­nen va­lo kuin kak­si­kym­men­tä vuot­ta sit­ten, kun tun­ne­lin
    pääs­sä lois­ti No­kia. Tä­mä on eri­lai­nen va­lo, ai­van var­mas­ti. Yri­tys,
    jo­ka ei edes ha­lua pal­ka­ta lii­kaa vä­keä. Tas­ku­lam­pun va­lo­kei­la, ken­ties. Mut­ta va­lo kui­ten­kin.

Tarvitaan
tietenkin ja on hyväksi, että on hyvääkin. Kyllä tästä kurjuudesta ja
kestävyysvajeesta saarnataan liian kanssa, jopa niin, etteivät nekään joilla varaa
on, uskalla edes kaljalla käydä.

Tällaisissa tapauksissa pelottaa se tutuksi tullut ilmiö, että jäädään
odottamaan kaiken ratkaisuksi juuri muita tällaisia ja sitten kun maailma ei
– simsalaplim napautuksella – muuttunutkaan, niin muutaman vuoden päästä ilkutaan, eihän siitä
sitten mitään tullutkaan. Ja tavallisesti lisätään,kuten taisin sanoa. Nokian
tapauksesta löytyy hyvä malli: Ensin nostetaan ylös jumalaisiin korkeuksiin ja
sitten sotketaan maanrakoon.

Turun Sanomien kulttuuripäätoimittaja Riitta Montolla on omat visiot, joissa  on itsenäistä omaperäisyyttä:

  • Diplomi-insinööri Paananen nimittäin arvioi lehdessämme tänään, että
    humanististen aineiden vahva asema Turun yliopistossa on pelialan kannalta
    hyvä, koska näin syntyy sisältöosaamista. Näkemyksiä luetaan varmasti
    tyytyväisinä sekä Turun yliopistossa että Turun ammattikorkeakoulussa, joka on
    jo vuosia kouluttanut pelialan osaajia.

Tämä on oikein ja kohtuullista.  En kuitenkaan jaksa olla
mainitsematta, että on hyväksi, että on  erilaisuutta. Tarkoitan, että humanismia
tarvitaan ja yliopistojen täytyy olla monipuolisia eivätkä ne saa olla kiinnostuneita
vain nopeista voitoista ja välittömistä hyödyistä. Mutta ei sekään aika  – eikä siitä ole kauan –
ollut viisasta, jolloin kaikkea soveltavaa pidettiin sopimattomana.
R
Riitta Monto jatkaa vanhuusaspektista ja lainaa alan professoria Riitta Suhosta. Muistelen tässä taas
Geriatrian gurua Reijo Tilvistä ja vanhusaktiivia  Vappu Taipaletta, joiden suusta olen
kuullut samat selkeät sävelet. Päätoimittajaa lainaa seuraavan selkeän kohdan.
Toivottavasti tämän lukevat myös sote- ja kuntasatraapit Helsingissä.

  • Pidän Suhosen tarjoamasta näkökulmasta erityisesti siksi, että se kumoaa
    vallitsevan käsityksen: ikääntyneet ja vanhukset ovat taakka, jota yhteiskunta
    ei kestä.

  • Suhosen tavoin voi ihmetellä, miksi ikääntymisestä puhutaan vain ongelmana.
    Juuri korkea ikä, hyvinvointi, terveys ja toimintakyky ovat olleet
    hyvinvointivaltion tavoitteita, joihin tutkimusten ja tilastojen mukaan on myös
    komeasti ylletty.

Lopussa sitten ehkä aiheellisesti kriittinen sormi sojotti Janne Virkkuseen,
joka muistelmissaan on ollut jälkiviisas, ja joka on arvostellut omaa lehteään
ja hänen jälkeensä tulleita. Näin Monto:


  • Sen sijaan huomioni kiinnittyi viime sunnuntain tv-haastatteluun, jossa
    Virkkunen kritisoi seuraajaansa Mikael Pentikäistä, nyt entinen päätoimittaja
    hänkin. Suhteessa pääministeri Mari Kiviniemeen Helsingin Sanomat oli Virkkusen
    mukaan mennyt ”sekaisin Marista” julkaistessaan epätavallisen otsikon Onnea
    rouva pääministeri.”Ei semmoisia tehdä”, totesi Virkkunen mutta puhui itse
    useissa tv-haastatteluissa huomattavan tuttavallisesti Marista ja Tarjasta
    tarkoittaen pääministeri Kiviniemeä ja presidentti Halosta.

Mahtoikohan Riitta Monto oivaltaa asian varsinaisen sisällön sittenkään
oikein: Naisista voi puhua etunimellä menemättä niistä sekaisin. Pentikäisen
sekaisin menosta tuli tietenkin vakavampi siksi, että kyse oli vielä
puoluetoveruudesta eli siinä yhdistyi ihastuttava nainen ja hyvä yhteinen aate,
joka ehkä jätti kriittisyyden toisarvoiseen asemaan. Mutta kyllä kansa tiesi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jos olet kiinnostunut liittymään mukaan toimintaamme, tai jokin tuleva kunnallinen päätös Naantalissa askarruttaa,
Ota yhteyttä!

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Blogi