<b>Anne Appeelbaum</b>, 51 työskentelee on konservatiivisen ajatushautomossa. Taustaltaan historioitsija ja toimittaja on syntynyt amerikanjuutalaiseen perheeseen ja asuu nykyisin Varsovassa miehensä, Puolan entisen ulkoministerin Radosław Tomasz "<b>Radek" Sikorskin</b> kanssa. <br>
Anne Appelbaum jatkaa FT:ssä eilistä Martin Wolfin
analyysiä uusoikeistosta keskittyen euroopplaisiin ilmiöihin Ranskassa,
Unkarissa, Itävallassa ja Puolassa.
Kansallistaminen, rankaistusverottaminen, vastuuton julkisen talouden hoito
leikkauspolitiikan vastustaminen ovat lainatavaraa, joka on äärioikeiston
tehokkaassa käytössä. Ja tuloksiakin on tullut. Appelbaum päättä artikkelinsa:
Tehdään paha erehdys, jos vähätellään tällaista
terminologiaa sillä perusteella, että se kuulostaa naurettavalta tai extreemiltä.
Nuorempien äänestäjien keskuudessa ne voivat
vaikuttaa tuoreilta, varsinkin kun niitä tuetaan internet-kampanjoilla ja trollaus toiminnoilla,
joihin ei liity minkäänlaista vastaväitteitä. Se, että
kansallistamista, protektionismia, vastuutonta julkista taloutta tai verotuksellisia
rangaistustoimia on kokeiltu aikaisemmin epäonnistuneesti, ei tarkoita sitä,
etteikö joku joskus voisi yritä niitä uudelleen. Varsinkin jos niiden
brändinä käytetään uusi kiiltäviä
kansallisia lippuja vanhan uupuneen vasara ja sirppi lipun sijasta.
Tämä kolumni on poleemisempi kuin Martin Wolfin viileämpi
arvio. Hänen miehensä aikaisempi eroaminen nyt vallassa olevasta Puolan Laki ja Oikeus-puolueesta ei voi vaikuttamatta
puolisoon.
Mutta kyllä hänen näkemyksensä perusteet tuntuvat kestäviltä ja kyllä tätä
lainametodia on käytetty aikaisemminkin. Veikko Vennamo yhdessä Sirkka-vaimonsa
kanssa etsi järjestelmällisesti termejä, joita nousevat poliittiset liikkeet
olivat käyttäneet. Ne räätälöitiin suomalaiseen muottiin ja tulosta tuli. Timo
Soinikin on tämän opin käynyt hieman
sofistikoidummin ja niinpä tuloksetkin ovat olleet vielä paremmat.
Taustastaan huolimatta Appelbaum ei viitannut nationalistien
nousuun maailmansotien välissää. Kansallissosialismihan jo sanana viittaa
kansallisen valtion ylivaltaan. Vaikka tämä voi tuntua kaukaa haetulta, niin
kyllä siinä, että Puolan vallassa oleva puolue katsoo voivansa ylenkatsoa
tiettyjä demokraattisen valtiomallin perusasioita, on viittaus siihen, että
Hitlerkin nousi vaalien, vaikka ei koskaan enemmistö saanutkaan, kautta diktatuuriin.
Demokratian julkisuus- ja oikeusperiaatteita ei saa muuksi muuttaa.
