Merikelillä on strategia ja Urpilaisella taktiikkaa

Quentin Peel
kirjoittaa FT:ssä 1.7.2013 kolme
kuukautta ennen Saksan tärkeitä vaaleja kaikkia kiinnostavasta ja merkittävästä
ilmiöstä nimeltään Angela Merkel seuraavasti.

  • Saksan liittokansleri Angela Merkel on hyvin varovainen.
    Hän vihaa sanella mitä tahansa, joka voi viitata ”visioon”. Hänellä ei
    ole aikaa ideologialle. Hän on pragmaattinen ja pitää jatkuvia saarnoja hyvän talouden hoidon tarpeesta Se on kaikkea
    muuta kuin karismaattista.
  • Hänen politiikkaa kuvataan epäsymmetriseksi demobilisaatioksi,
    joka tarkoittaa, että saadaan omat liikkeelle, mutta ei muita. Siksi ei pidä
    ärsyttää. Siksi pitää ongelmakohdissa olla mahdollisimman lähellä vastustajia.
    Pitää siis saada omat peruskannattajat liikkeelle, ja päinvastoin pitää välttää asetelmaa, joka
    innostaisi vastustajia vaaliuurnille

Vaalit ovat edessä ja syyskuussa olemme
viisaampia.

Onhan tässä paljon
tuttua. Suomessakin opiskeltu ja opiskellaan tarkkaavaisesti suuren Saksan
tapahtumia.

Ensinnäkin meilläkin Kokoomus Jyrki Kataisen
johdolla on onnistunut hyvin saamaan
omat kannattajansa liikkeelle
Nyt kokoomus on ”erehtynyt” ajamaan yli-innokkaasti

kuntarakenne- ja sote-uudistusta.

 Asetelma on ongelmallinen
sosialidemokraateille, koska demarit ovat yrittäneet saada kannatusta olemalla
EU-asioissa Kokoomusta kriittisempi, mutta Euron puolella kuitenkin ja taas kuntarakenne – sote-asiassa demarit eivät ole
niin innokkaita kuin Kokoomus, mutta ovat sitoutuneet hankkeeseen vaikkeivät pakkoliitoksia
hyväksykään. Kaikissa ollaan kakkosena.
Asiallisesti näissä suurissa kysymyksissä demarit eivät nouse todelliseksi haastajaksi.

 
Epätoivoisia yrityksiä

Yhdessä
asiassa Jutta Urpilainen on muita kovempi luu: Hän sietää käsittämättömällä
tyyneydellä huonoa menestystä ja vastoinkäymisiä. Hän on jääräpäinen
valitsemalleen linjalle, mitä se sitten onkin. Hän pitää puoluetta otteessaan
eikä mitään merkittävää liikettä häntä vastaan ole. Hänelle ei nähdä
vaihtoehtoa, vaikka suurella todennäköisyydellä voisi väittää, ettei se tästä
huonommaksikaan voisi mennä. Kysymys ei siis olekaan hänen persoonastaan vaan
yleisestä neuvottomuuden tilasta, johon puolue on saatettu tai pikemminkin
ajautunut edellisten vaalien onnettoman torjuntavoiton seurauksena. Silloin
luultiin, että taktisilla kuviolla ja tiukalla eurokritiikillä ja satunnaisella
hallitusneuvottelutuloksilla voidaan kohentaa asemia ajattelematta asioista sen
syvällisemmin.

Tässä ollaan eikä muuhun pystytä. Vika ei ole vain johdossa, vaan meissä hampaattomissa
myötäjuoksijoissa.

Aiheesta on kirjoituksia palstalla laajempi erittely otsikolla 1.7.2013 ….

1.7.2013

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Mikä on Naantalin Työväenyhdistys?
Mitä on sosialidemokratia?
Lue tästä
Esittely

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Seuraa somessa