Timo Soini oli tiukoilla Ykkösaamussa.
Yleisvaikutelmaksi
jäi, että vanhat nokkeluudet ovat vanhoja.
Soini joutui tilille toteutumattomista
väitteistään; Euro on pystyssä ja jatkaa lentoaan, vaikka se jo 2010 Soinin
mukaan olisi pitänyt jo moneen kertaan revetä ja romahtaa. Mihin ryhmään PS:n edustajat
EP:ssä menee, EU:ta hajottaviin tai vai äärikansallisiin ryhmiin? Selvää oli, että
tuohon ei vastausta tullut.
Ukraina-kysymys vaatii USA:N ja Venäjän välistä ratkaisun, IMF:n rahoitusta eikä
EU:ta tarvita tähän. Suomella ei ole roolia, vaikka Venäjä on myös naapurimme.
Soini on hetteiköllä. Pahasti.
Tosin ei pääministeri Jyrki Katainenkaan näistä asioista paljokaan ymmärrä,
kun väittää, että rauhan asia EU:n
tehtävänä olisi vanhanaikaista. ”Ei Suomi voi finanssikriisistä kärsiä, kun
Neuvostoliitto ei kahteen kertaan voi hajota” oli Kataisen edellinen täydellinen
historian ja tosiasioiden tuntemattomuuden osoitus.
Kovin oppositiojohtaja Timo Soin taas kerran puolusti hallituksen Jutta Urpilaista haastaja Antti
Rinnettä vastaan. Miksi tätä suudelmaa kutsutakaan? Vai onko tämä todellista
pelkoa perussuomalaisten kannattajakadosta.
Pakkoliitoksia vastaan ja miehen ja naisen välisen puolesta
oli yksinkertainen vaaliteema yhdessä kriitilliseettisen (katolisen)
avomaailman kansaa saa nyt riittää pakoksi vapaille perussuomalaisille.
En ole ennustaja, mutta veikkaan, että jonkinlainen käänne poliittisessa ilmapiirissä
on tapahtumassa.
Näyttää myös siltä, että seuraava gallup SDP:n puheenjohtajasta tehdään nykyisten ja entiset
puolueiden puheenjohtajien keskuudessa. Jutta voittaisi 9:1.
Se on arkipäivän
solidaarisuutta ja niin vilpitöntä.
