Tasa-arvotupo

Mitä kuuluu Sari
Sairaanhoitajalle? kysyy HS kolumnissaan 19.10.2014 Juha Akkanen :
Mo­ni­ko muis­taa vie­lä Sa­ri Sai­raan­hoi­ta­jan? Tuon ko­koo­muk­sen
vuo­den 2007 edus­kun­ta­vaa­li­kam­pan­jan fik­tii­vi­sen hah­mon, jo­ka omal­ta
osal­taan sii­vit­ti puo­lueen vaa­li­voit­toon?

Aiheellinen muistutus menneestä. Olen puolueellinen ja ehkäpä muistini on
selektiivinen.  Mielestäni viime aikoina olen paljon useammin kuullut
muisteltavan vuoden 1987 vaalien alla annettua Erkki Liikasen lupausta kolminkertaistaa lapsilisästä. Se oli tujuismaista
politiikka, siis iski mieleen, kun sitä muistellaan vielä kvartaalivuosisadan jälkeenkin. Ehdotus oli talouspoliittisesti
merkityksetön eikä siitä tullut muuta haittaa kuin häpeä esittelijälle.
Mutta sen sijaan vuoden 2007 vaalien
Sari Sairaanhoitaja kampanjan seuraukset olivat merkittävät. Mutta annetaan Jukka Akkasen kertoa

Sil­loi­sen op­po­si­tio­puo­lueen is­ku­sa­noi­hin
kuu­lui myös ta­sa-ar­vo­tu­po. Jul­ki­sen sek­to­rin kou­lu­te­tuil­le nai­sil­le
– muun muas­sa hoi­ta­jil­le ja opet­ta­jil­le – lu­vat­tiin mui­ta suu­rem­mat
pal­kan­ko­ro­tuk­set, vaik­ka sit­ten val­tion pus­sis­ta.

Kai­ken li­säk­si
sil­loi­nen puo­lue­sih­tee­ri Ta­ru Tu­ju­nen me­ni leh­ti­ky­se­lys­sä sa­no­maan,
et­tä sai­raan­hoi­ta­jien pi­täi­si saa­da 500 eu­ron pal­kan­ko­ro­tus.

Sii­hen
ai­kaan ko­koo­mus­ve­toi­nen hoi­ta­jien am­mat­ti­liit­to Te­hy ot­ti Ka­tai­sen
ja ko­koo­muk­sen lu­pauk­set to­sis­saan. Vuo­den 2007 syk­sy muis­te­taan te­hy­läis­ten
poik­keuk­sel­li­ses­ta työ­tais­te­lu-uh­kauk­ses­ta: he uh­ka­si­vat jouk­koir­ti­sa­nou­tu­mi­sel­la.

Kun nyt voi­vo­tel­laan Suo­men kil­pai­lu­ky­vyn ka­toa­mis­ta, pi­tää pa­la­ta
juu­ri tuo­hon työ­tais­te­luun. Suu­rin syy sii­hen, et­tä kil­pai­lu­ky­ky ka­to­si,
oli juu­ri vuo­sia 2008–2009 kos­ke­nut liit­to­koh­tai­nen palk­ka­kier­ros.
Te­hy ava­si pe­lin. Te­hyn rat­kai­sun hin­nas­ta ei tul­lut kos­kaan yk­si­mie­lis­tä
nä­ke­mys­tä, mut­ta kal­lis se jo­ka ta­pauk­ses­sa oli.

Kaik­ki myö­hem­min so­pi­muk­set teh­neet lii­tot kii­pe­si­vät vie­lä Te­hyn
rat­kai­sua kor­keam­mal­le. Mu­ka­na oli teol­li­suus­liit­to­ja, mut­ta eri­tyi­ses­ti
Au­to- ja kul­je­tus­alan työn­te­ki­jä­liit­to AKT.

Rii­te­lyl­tä
väl­tyt­tiin, kos­ka työn­an­ta­ja oli val­mis mak­sa­maan kai­ken, mi­tä pal­kan­saa­jat
pyy­si­vät. Tä­mä ei kos­ke­nut pel­käs­tään au­to­lii­ken­teen työn­an­ta­ja­liit­toa
vaan kaik­kia työ­nan­ta­jia. Suo­mel­la me­ni lu­jaa. Vuo­den 2008 lo­pul­la
ei sit­ten enää men­nyt­kään lu­jaa. Tu­li äk­ki­py­säys ja syök­sy­las­ku. Sii­tä
huo­li­mat­ta vie­lä vuo­den 2009 pal­kan­ko­ro­tuk­set oli­vat useil­la aloil­la
reip­paas­ti yli vii­si pro­sent­tia vuo­des­sa.

Kun työn­an­ta­jat nyt it­ke­vät me­ne­te­tyn kil­pai­lu­ky­vyn pe­rään, he
voi­vat kat­soa pei­liin. Työn­an­ta­ja­lii­toil­la oli niin suu­ri tar­ve näyt­tää,
et­tä liit­to­kier­ros­kin on­nis­tuu, et­tä ne oli­vat val­mii­ta mak­sa­maan
sii­tä ai­van mi­tä ta­han­sa.
::::::

Nyt sa­mai­nen Jyr­ki Ka­tai­nen on EU:n ko­mis­sios­sa yk­si
sen va­ra­pu­heen­joh­ta­jis­ta, vas­tuu­aluee­naan EU:n kil­pai­lu­ky­vyn koor­di­noin­ti.
Mi­tä­kö­hän sa­not­ta­vaa ko­mis­saa­ril­la oli­si Suo­men kil­pai­lu­ky­vyn
tu­hon vuo­sis­ta 2008–2009?

Vastaus on annettu Ylen Pekka Ervastin blogissa otsikolla  Fantastique!

Superkomissaari Jyrki Katainen (kok.)
suhtautuu pääministeriaikansa saavutuksiin samalla rennolla avomielisyydellä
kuin Esko Aho (kesk.) Hiihtoliiton doping-skandaaliin, kirjoittaa Pekka Ervasti
blogissaan.

”Terveen
talouden pelisääntöjä pitää noudattaa. Se on uskottavuuskysymys”,
 hän linjasi.

Katainen on uskottavuusdimension suhteen
eittämättä Euroopan suurimpia asiantuntijoita. Hänen hallituksensa linjasi jo
alkukesällä 2011, että valtion budjettialijäämä ei saa ylittää yhtä prosenttia
BKT:stä. Valtion velka piti kääntää laskuun, työttömyys painaa viiden prosenttiin
ja työllisyys nostaa 72 prosenttiin – ja niin tietysti: Suomen luottoluokitus
piti pitää AAA-luokassa.

Mikään
näistä tavoitteista ei ole toteutunut. Valtion velka on kasvanut 20 miljardilla
eurolla komeaan 100 miljardiin euroon ja työttömiäkin on tullut sellaiset
rapiat 100 000 lisää.

Mutta vaikka kotimaa on kusessa, Suomen
entisellä pääministerillä on rohkaiseva sanoma entisille hallintoalamaisille:
”Toivotan vain menestystä ja jaksamista vaikeiden haasteiden edessä.”

Mielikuvapolitiikalla
harhauttaminen tuntuu kevyeltä kansanhuvilta. Kun osaamattomuus ja
kokemattomuus on yhdistetty fantastiseen mielikuvitukseen, ovat seuraukset katastrofaaliset.
Mutta kun poliittista muistia ei ole olemassa, niin sama peli jatkuu ja tulossa on uutta
puppugeneraattorin tuotetta uudella entistäkin vahvemmalla ilmarinnalla. Tosin gallupkannatuksista
päätellen överiksi menemisen rajoilla liikutaan.

Demareiden kannalta asetelma ei ole helppo: Keskusta voi luottaa Juha Sipilän
vaatimattomaan olemukseen ja paksun lompakon yhdistelmään. Timo Soinilla, ps on
pelin politiikan kykyä ja hyvällä tuurilla iskusanat voivat upota.

Sosialidemokraatit jäävät tässä helposti marginaaliin. Mutta
loppukilpailupaikkaa ei matkimalla saavuteta.
Pitää puhua epätasa-arvon
kääntämisestä ja työstä.  Tasapuolisuutta noudattaen ja muistaen, että työtätekevien siis paperimiehen ja sairaanhoitajattaren  vastakkainasetteluun ei ole taloudellista perustetta eikä muutkaan aihetta.
Julkisen sektorin puolustaminen ei saa olla suosimista eikä yksityisen yrittämisen ymmärtäminen pelkkää puhetta.