Suuri vaalikeskustelu oli yksinkertaistettua slogaanin heittoa.
.”Samasta syystä säästetään kaikesta. Vahvat peruskunnat,” oli Jyrki Kataisen vastaus kaikkeen. On vaikea uskoa, että rahaa tulisi lisää hyvinvointipalveluihin
kuntarajoja muuttamalla.
Maakuntamalli
on Keskustan malli. Se hylättiin Parsa – hankkeen yhteydessä ja siksi toiseksi se maakuntamalli
on lähellä näitä mammuttikuntaideoita, joita Virkkunen tyrkyttää. .
Näyttää siltä, että näistä keskusteluista ei saada innostavia. Liian paljon osallistujia,
liian monta asiaa. Keskustelusta ei
yksinkertaisesti tule mitään.
Esiintymistä arvioimassa ollut ns. asiantuntija
kolmikko arvioi esiintymisiä: Koko eritysluokalle
risut huonoa käytöstä. Katainen sai sotea selitetyksi. Soini ei ole oma
itsensä. Risuja Räsäselle: ilme ja luennointi..
Juha Sipilä on uinut sisälle. Hän nauttii valoista. Kuka heistä
parhaiten palveli omia kannattajia? Hän oli
Arhinmäki, puhui omilleen. Haglundistakin sanottiin jotain
lastentarhanopettajan tyylistä. Mutta Jutta Urpilaisesta ei mainittu mitään.
Mutta tällaista tämä on. Ei koko keskustelun aikana puhuttu
sanallakaan siitä, miten kaikkien hienot pienet oppilasryhmät ja hyvät lääkärit
rahoitetaan. Kuka maksaa. No kansa maksaa, mutta miten ja millä tavalla taakka
jaetaan. Suuri perusteellinen puute keskeisimmästä
kysymyksestä ei saanut sekuntiakaan aikaa.
