Kuten tätä palstaa seuraavat pystyvät päättelemään, on Saksa minulle henkilökohtainen ongelma. Ihailin urheiluhulluna poikasena olympiavoittaja Armin Haryä ( Hary rikkoi vuonna 1960 100 metrin juoksun maailmanennätyksen ajalla tasan 10 sekuntia.) Äitini muistutti jonkun viisaan sanoneen:” Saksalaiset ovat ihailtavia yksilöinä, mutta kaamea kansana”.
Europarlamentissa useat kavereistani olivat saksalaisia.
Väitetään, kuten olen tällä palstalla aikaisemmin lainannut, että Angela Merkel johtaa takaa. Eli siis kansan tahdon mukaisesti, joten siis demokraattisesti. Mutta liittyykö tähän se ongelma, että hän tekee sen mukaisesti päätöksiä, jotka ovat ahtaasti saksalaisten hetkellisten intressien mukaisia. Sitä on syytä pelätä . Ja sitäkin, että kotimaiset paineet euroa vastaa voivat pakottaa hänet vielä kovemmalle linjalle. Ja kuten kuvasta ja käyristä näkyy, on se linja kova köyhille, työttömille ongelmamaiden asukkaille. Ja siitä en tykkää.
Martin Wolfin artikkeli on FT:ssä pättyy:
- Euroalueen voisi olla menestys, mutta ei
saksalaisella filosofialla. Selviääkö se
(euroalue)? Kukaan ei tiedä. Onko tämä (saksalainen malli) se, miten Euroopan
kunnianhimoisinta hanketta tulisi ajaa? Ei.
Katso erityisesti paljon kertovia käyrästöjä. Wolfin kolumni on luettavissa :
http://www.ft.com/cms/s/0/b3faf9b0-2489-11e3-8905-00144feab7de.html
