Angela Merkel yhdessä Hollannin kanssa hoitaa yhteydet
Turkkin suoraan kahdenvälisin neuvotteluin. Sormi on suussa monien EU-
virkamiehillä, koska tällä tavalla EU menettää mandaattinsa ja uskottavuutensa.
On ymmärrettävää, että ahtaalla oleva liittokansleri yrittää saada
pakolaiskysymyksen hallintaan samalla luopumatta omasta eettis-moraalisesta
avoimuuden lähtökohdasta. Tuhma Turkki kelpaa tähän tarkoitukseen.
EU:n suuri heikkous on heikkous tehdä
päätöksiä ja vielä surkeampaa on päätösten täytäntöönpano juuri tällaisissa
akuuteissa kriiseissä, joissa sillä ei ole selvää toimivaltaa.
Tässä asiassa ärsyttää Turkin röyhkeä politiikka, josta on vaikea
löytää puolustettavaa; islamistiseen diktatuuriin pyrkimistä ei voi sietää.
Eurooppaan lähetettävien pakolisten valinta ei siten voi olla Turkin asia, vaan se
kuuluu YK:n pakolaisapujärjestölle. Tällä kannalla ovat Ylen haastattelemat
ministerimme:
Myös Orpo ja Soini lähtevät siitä, että valinnan on
tapahduttava yhteistyössä UNHCR:n kanssa.
Ja sitten on se suuri kysymys pakolaisten sijoittamisesta. Viimeksi
Suomi äänesti tyhmästi tyhjää. Soini ei uskalla asiasta lausua mitään ja
kuitenkin Suomikin kuuluu siihen porukkaan, jonka intressissä itsekkäästi on
sopiminen puhumattakaan siitä, että näin on oikein menetellä
oikeudenmukaisuuden nimissä. Ja tietenkin kaiken taustalla on
humanitaarisuus ja siihen liittyen YK:n aseman vahvistaminen. Meidän on
muistettava, että edelleen suurimman taakan pakolaisuudesta kantavat
kehitysmaat. Tämä taas edellyttää YK:n toiminnan rahallista tukemista ja
kehitysyhteistyön vahvistaminen.
SSS hallituksen linja ei tätä suuntausta tue, joten on
hurskastelua siirtää vastuuta niille, joille ei resursseja myönnetä.
