37. Naantalin Musiikkijuhlat päättyivät meren kunniaksi konserttiin,
jossa Hiitisten hullu säveltäjämestari Aulis Sallinen puhui merestä.
Seuraavaan hänen kirjaansa tuli yksi kappale harkittuja ajatuksia ja selkiintyneitä
näkemyksiä.
Ja ensi vuonna taas
uudelleen ellei mitään ihmeitä tapahdu, tulevia sairauksia kun, emme etukäteen sairasta.
Arto Noras näytti ja lopuksi kriitikotkin hyväksyivät, että kyllä vanhat herrat
osaavat. Eli kaikki hyvin.
Konserttien osalta sellainen toive näytti ilmoilla olevan, että alku ja loppu
ovat ongelmallisia. Niitä ehkäpä vähän turhaan vierastetaan.
Talouden tiedot tulevat sitten aikoinaan, mutta hyvätasoisen musiikin
tarjonnalle on kysyntää ja kuten niin monesti olemme muistuttaneet: Naantalin
Musiikkijuhlat on Naantalin panos Turun seudun ja Varsinais-Suomen kulttuuritarjonnalle.
Kun talvella saamme nauttia Turun palveluista, niin parin viikon tehopakkaus
vastaa suhteellista osuuttamme.
Ja sitten se ihme ja kumma, jonka ohi naantalilaiset
kulkevat silmät kiinni ja korvat ummessa. Nimittäin Naantalin Vallis Gratiae akatemian
mestareiden koulutus. Naantalissa kokoontuvat korkeatasoiset opettajat ja nuoret
lahjakkuudet.
He näyttävät taitojaan vuosittain ihan ilmaiseksi oppilaskonsertissa, jossa kuullaan taidokkaita näytteitä opitusta.
Tämän vuoden mykistäväksi lopuksi kuultiin tusinan sellon
esitys, joka muodostui Kultarannan puistossa kuullusta ohjelman osasta.
Kunnioittava kiitos Hannu Kiiskelle ja muille nuorten
taitureiden konsertin luomasta mukavasta turvallisuuden tunteesta.
