David Cameron harrastaa nuoralla kävelyä ja
yleisesti pidetään hänen olevan enemmän poliittinen taktikko kuin valtiomies.
Hän pyrkii seuraavalle kaudelle. Olen aikaisemmin ollut sitä mieltä, että
Cameron matkii Timo Soinia. Nyt kävi päinvastoin. Soinikin ilmoitti
pääministeriksi pääsemisensä jälkeen kannattavansa EU-kansanäänestystä.
Mutta on
kysymys vain harmittomasta taktikoinnista?
Suomessa oli
aikoinaan tapana pelata ulkopoliittisella kortilla. 1930-luvulla Neuvostoliiton pelolla oikeisto syrji
vasemmistolaisia, kun taas sodan jälkeen se sai osakseen ulostyöntöä
Neuvostoliiton ystävyyden vastaisena. menetelmähän on vieläkin tätä vanhempaa. Kuninkaat
ovat käyneet sotia sisäpoliittisten ongelmien peittämisessä. Mitään hyvää ei
näistä historian opetuksista voi sanoa.
Kansallistunteen
vääristyneet muodot ovat saaneet viime kädessä aikaan tuhoisia sotia. Britanniakin
on jopa ilman omaa varsinaista syytään tästä
ilmiöstä kärsinyt. Elysee-sopimuksen 50-vuotisjuhlia varjostaa kansallistunteen
nouseminen sekä Ranskassa että Saksassa. Tätä pelottavaa kehitystä on vahvistamassa
konservatiivijohtaja, joka julkeasti haluaa käyttää EU:ta omiin tarkoituksiinsa
muista piittaamatta. Tämä herättää vastareaktion – ja totta kai siinnä on
helposti mukaan kansallismielistä vihaa
Arthur
Neville Chamberlain jouti ennen sotaa Hitlerin kiristyspolitiikan
uhrina kokemaan suurta häpeää. Nyt Cameron voisi miettiä asetelmaa tältäkin
kannalta. Kiristyksenmakuahan tässä on. Onneksi briteiltä voima puuttuu ja
onneksi siellä on demokratia.
Operaatio on uhkapeliä, jota maailma ei tarvitse.
Ps. Martin Wolf arvioi, että Cameron valmisteli Britanniaa ulos EU:sta. Hän sanoi ei olevansa ylättynyt, jos hetken pässtä saamme kuulla jonkun Manner-Euroopan johtajan sanovan, että ovi on auki ja olkaa hyvä ja sulkekaa se ulos mentyänne.
