Gideon Rachman kirjoittaa FT:ssä siitä,
että keskusteluakäydäänsiitä, onkotämäkylmän sodan
jälkeinen järjestelmä nytuhattuna.
- Professori Mead väittää, että”Kiina,VenäjäjaIrankoskaanole
hyväksyneet nykyistä geopoliittisetratkaisua
ja heyrittävät
yhävoimakaskaataasitä”. ProfMeadkirjoitti, että Ukrainan
kriisioneläväosoitushänenteesitään;
Venäjän viha post-1991 mallia kohtaan on johtanut Krimin liittämiseen.
Kiina on yhä jämäkämpi
aluevaatimuksissaan ja Iran
osoittaa selväätyytymättömyyttä Lähi-idän alueelliseen järjestyksen. Prof Mead kutsuu näitäkolmea maata”revisionist
powers” (muutos voimiksi) ja väittää, että vaikka”ei kylmänsodanjälkeisen
ratkaisua ole kumottu, se on muuttumassa riidanlaiseksi.
Muunkinlaisia käsityksiä on.
Professori Ikenberry vastaa, että ”Mead pelottelu perustuu
virheelliseen tulkintaan voimatodellisuudesta”. Hän väittää, että ”Kiina
ja Venäjä eivät ole täysimittaisia
muutosvoimia,vaan
ovat hetkittäisiä häiriön tekijöitä.
USA on ainoa superpower 60 liittolaisineen, eikä sillä ole naapurissa yhteen
uhkaajaa.
Kiina ei Rachmanin mukaan ole tehnyt
mitään yhtä holtitonta kuin Venäjä Krimillä, mutta sen taloudellisissa
tavoitteissa on mukana entistä voimakkaampi kansallisia painotuksia.
- Tätä kaikkea voi kutsua ”geopolitiikan
paluuksia” tai sitä voit kutsua ”eräänlaiseksi ”nolla summa pelin”
nousuksi. Mutta oli terminologia mikä tahansa, tämän hetken suuntaus näyttää
vaaralliselta.
