Martin Wolf on lukenut IMF:n outlookista kokemuksista kiinteän valuuttakurssin, kurinalaisen finanssipolitiikan ja korkeiden korkojen tapauksista. Erityisesti esillä on ollut Britannian maailomansotien välinen aika, mutta on Japaninkin tapaus, mutta ei Suomen 1990-luvun lama ole päässyt joukkoon, vaikka sinne kuuluisikin.
Aihe on sikäli ajankohtainen, että kuten aikaisemmassa kirjoituksessa tänään esille tuli, on Kokoomus katsomassa vain eteenpäin. ja syykin on selvä; Omat jäljet pelottavat. ja kun tähän liität ylimielisen juppimaisuuden rahan vallan piilien tahdottoman kuuntelemisen, niin enemmän kuullaan 10.10 päivänsankareista B Wahlroosia kuin kansalliskirjailijaamme A. Kiveä..
Martin Wolf kolumnissaan päätyy lopussa seuraavaan arvioon:
- Tämä menneisyyden opetustutkimus
on kuitenkin erittäin
hyödyllinen, eikä vähiten ajatellen Britannian sotien välisiä kokemuksia ja euroalueen tilannetta tänään. On suuri vaara, että tiukan
finanssipolitiikan kiristyneen rahatalouden yhdistelmä
työntää Italia ja Espanja velkaantuvat ansaan korkeiden
korkojen ja alhainen
kasvun yhdistelmänä. Viimein Britannian otti omiin käsiin rahataloudesta päättämisen ja jätti kultakannan ja
alensi korkoa. Euroalueen jäsenillä ei ole tätä kivutonta vaihtoehtoa. Mutta
julkisen talouden kiristäminen ja
palkkoja alentamispyrkimykset maissa,
jotka kärsivät rahatalouden
kuristuksesta, saattaa hajottaa yhteiskuntia, hallituksia ja jopa valtioita.
Ilman suurempaa solidaarisuutta,
tarina ei päättyy todennäköisesti hyvin.
Ei hyvältä näytä, jos nykymeno ja nykyinen ajattelutapa saavat jatkua. Suomen suunnallakin on vaikutusta. Ennen muuta suomalaisten asenne saisi olla muita ja varsinkin vähäväkisiä enemmän ymmärtävä.
Ps. Otsikko on yhden maailmaa mielellään muiden laskuun kierrelleen salolaisen – ei Niinistön Saulin – toistama tokaisu.
