30-vuotias Luonnonmaa-yhdistys on yksi Suomen
Kotiseutuliiton 823 jäsenyhdistyksestä.
Kultarannan koululla Luonnonmaa yhdistys juhli merkkivuottaan ohjelmallisesti
musiikin, puheen, lausunnan ja kuvien katselun parissa.
Yhdistys on perustettu ”etujärjestöksi” romuttamoa ja tuhkaa vastaan. Kun asiat
järjestyivät, alkoi normaali kotiseututyö, jonka näkyvimpänä saavutuksen on Tuntematon Luonnonmaa historia-,
muistelma- ja ympäristöteos; yhteishengen, tiedon ja talkoohengen taidonnäyte.
Ensimmäinen puheenjohtaja oli Haijaisten Alitalon museon pitäjä kotiseutuneuvos Rauli Lännemaa. Kotilan vahva isäntä maanviljelysneuvos Risto
Lindroos sekä niin monessa tarvittu Hakalan torpan poika sosiaalineuvos Jorma
Salmikivi olivat muita alulle panijoita. Jorkka oli saanut 10 vuotta sitten kotiseutuliiotn ansiomerkin, nyt se ojennettiin yhdistyksen edelliselle puheenjohtajalle Pekka Lehtiselle
Luonnonmaa on nimensä veroinen. Mutta se on muutosten
kourissa, kuten professori Juhani Vainio vuodesta 1984 Luonnonmaalla
asunut talousmaantieteilijä juhlapuheessaan osasi kuvata.
Neljästä koulusta on jäljellä yksi ja viidestä kaupasta ei yhtään. Viimeinen
lypsävä lehmä oli Puolimatkan Jaakkolassa.
Luonnonmaa on ollut meidän pikku Naantalin poikein maaseutua ja luontoa. Sinne
suuntasimme retkemme ja siellä laavuilimme,
josta metsäpalon muodossa jäi näkyvää jälkeä Haijaisten Alitalon maille
vuonna 1959.
Siksi oli mielenkiintoista kuulla monella tavalla ilmenevästä muutoksesta:
Kuovit ja töyhtöhyypät ovat
salaojituksen seurauksena hävinneet, meidän innostuksemme kohdetta metsoa eikä
sen soitinta enää ja teeriparvet ovat pienentyneet. Mutta kauriit ovat lisääntyneet.
Siinä oli joitakin mieleeni jääneitä luonnehdintoja muutoksesta.
Kanava saisi tulla mutta pilvenpiirtäjästä ei niin väliä, taisi olla puheen
tulevaisuusosan johtopäätös.
Juhlassa hienon pitopöydän kruununa oli viikkoa aikaisemmin kaadetun
hiven paistia. Kekrijuhlan tuntua ihan viihtyisässä Kultarannan koulussa, jonka
johtajan on rakennuskulttuurin erikoistunut Riitta Koskinen. Ihan sivuhuomiona
mieleeni tuli, että tiedämmekö ollenkaan kuinka monipuolista tietoa ja
osaamista kaupungin organisaatiosta löytyy?
Koulun tulevaisuus näyttä tehtyjen maakauppojen ja korjaustoimien jälkeen
valoisalta ja se heijastui myös oppilasesityksissä.
Kotiseututoiminta on parhainta kansalaisaktiivisuutta. Sitä meidän Naantalimmekin kaipaa, vaika emme mikään mammuutti ole, niin lähipiirin yhteistyö tärkeää myös kaupungin kannalta.
