Philip Stephens
puhuu FT:ssä Euroopan tulevaisuudesta ja siitä, että se on paljolti Angela Merkelin
varassa. Hän arvelee, että tuo kovapäinen humanismi voi vielä onnistua, vaikka
kotimaisia ongelmia on, ja vaikka uuden entiset itäblokin maat protestoivat. Hän
lopettaa suhteellisen toiveikkaan tarinan:
Tarvitaan halukkaiden liittoa — niiden jotka
haluavat voimavarojen ja kustannusten jakamisesta kriisin ratkaisemiseksi. Unionin tulevaisuudesta riippuu monista
päällekkäistä kuvioista. Tämä uusi ryhmittymä oli perusta olisi ydin uudelle vapaan liikkumisen
alueelle. Jos paljon Itä-Euroopan maat jäävät ulkopuolella, on se näiden
valtioiden oma valinta. Kansleri Merkelillä
ei enää ole aikaa odottaa niitä.
Kun tänään Juha Sipilä on Pietarissa ja kun Suomi on
muodostumassa yhdeksi tarkkailtavaksi alueeksi ja kun Suomessa on EU kriittistä
ja nationalistista henkeä myös hallituksessa, niin nyt on onSSS:llä
näytön paikka.
Suomen kannatta toimia kahdenkeskisesti, mutta aina
yhteisymmärryksessä EU:n kanssa.
Ps. Kun tätä kirjoitin niin kuuntelen Mari Kiviniemen OECD:n apulaispääsihteerin Suomen entisen kokovartalopääministerin imelähköä viisautta.
Kiinteistöveroa, arvonlisäveroa ja kotihoidontukea pitäisi rukata. Miltäköhän Marista tuntuu katsella omia entisiä tekemisiään.
OECD raportit ovat yleensä tosiasissa syntyperältään paikallisia eli VVm:.stä lähtenäitä terveisiä.
Syntyi sellainen vaikutelma, että Pariisissa oli tapahtunut valaistuminen ja a’ha elämys kansantalouteen.
Lopuksi kansainvälinen virkamies otti päähänsä Kepu-hatun. Se ei olut tyylikästä.
