Ihan tarkoituksella on näillä sivuilla viime päivinä pidetty sordiinoa päällä.
Tänä vuonna
onnistuin soutamaan Naantalissa ja hiihtämään Saariselällä samalle marraskuun viikolle. Sellainen on kotomaamme Suomi.
Talvisotahiihtoon ei enää ehditty, mutta tunelmaan kyllä.
Ulkomaisia huippuhiihtäjiä leireili siellä; venäläiset ja ukrainalaiset painelivat peräkanaa niin kevyesti, että oikein hyvältä tuntui kaikkien muiden
alistamisuutisten seassa.
Hiihdon välissä muisteltiin menneitä työvuosia. Mukavaa oli entisiä
työkavereiden ja yhteiskumppaneiden yhteiseltä nimeltään ystävien kanssa
ihmetellä maailman menoa.
Ja tapahtuikin tarpeeksi; tasa-arvoinen avioliittolaki
meni läpi ja kirkosta eroaminen on luettu viisaan arkkipiispamme Kari Mäkisen viaksi.
Presidentin ideaa parisuhdetermistä ei tuntunut mitenkään tyhmältä. Mutta eipä
kai tunteiden velloessa tahdo järjellä olla osuutta.
Kuntarakenne-ehdotukset on saatu. Ei mitään aikaisemmin mainitsematonta.
Paitsi, että Rannikkoseudussa on taidettu nuolaistu ennen kuin mitään on tipahtamassa.
Sellainen lottovoitto, että Kustavin
avulla muuttuisimme saaristokunnaksi on vielä monen mutkan takana. Meidän kohdalla
– ikävä kyllä- on toiseen suuntaan meneviä huonoja kokemuksia, sillä
valtionvarainministeriön nyörit ovat tiukassa ja kerran sinne menetetty tahtoo jäädä
sinne fiskuksen pussiin. Eikä sieltä juurikaan namuja heru.
Sote, ikävä kyllä, näyttää olevan sellainen reittaajien
vaatima pakkopäätös vaaditustuista rakennemuutoksista. Ei ainakaan vielä tullut edes sitä pientä toivottua muutosta. Naantali ei voi toimia tuottajakuntayhtymän alihankkijana.
Rahoitussysteemi on aivan erityinen, varmaankin intohimoisimmilta
kierrättäjiltä lainattu hässäkkä: Valtioapuja kunnille, kunnilta rahaa sote-alueelle,
ja sote-alueelta tuottajakuntaliitolle, jotka sitten järjestävät tasa-arvoiset
palvelut kaikille kuitenkin kustannuskaton puitteissa. HUH huh.
Ilkka Kantola yhdessä Pia Elon
kanssa Koulun historian luokassa yritti asiaa selittää. Ihmettelemään joutuivat
niin sairaanhoitopiirin puheenjohtaja Pia kuin perustuslakivaliokunnan jäsen
Ilkka, että mitenkähän tästä eteenpäin. Ei käy kateeksi.
Paikalla vieraili lääkäriliiton Heikki
Pälve, joka edunvalvoja muistutti
yhdestä murheesta palkkojen harmonisoinnista ylöspäin, mikä tietää kulujen
nousua. Pälve kuitenkin tunnisti hallituksen huolen Suomen järjestelmän
epäoikeudenmukaisuuden; työterveydenhuolto, ylioppilaiden terveydenhoito ja
vakuutukset turvaavat kolmelle miljoonalle hoitoon pääsyn. loppujen joutuessa
kärsimään perusterveydenhoidon puutteista. Aika mielenkiintoinen asetelama,
jonka yhtä osaa yksityistä terveydenhoitoa kierrettiin kuten kissa kuumaa puuroa.
Naantalissa terveyskeskusjärjestely jatkuu sote-lautakunnassa yhden kuukauden
aikalisän saaneen iltapäivystyksen vallitessa.
Ps. Itsetututkistelua:
Jyrki Kataisen (kok.) hallituksen valtiovarainministerinä toiminut Jutta Urpilainen sanoo hallituksen tehneen virheen kytkiessään kunta- ja sote-uudistukset keskenään.
– Siinä tehtiin aluksi sellainen virhe, että ajateltiin kuntauudistuksen ja sote-uudistuksen kulkevan rintarinnan eteenpäin. Niiden kytkeminen oli mielestäni virhe. Se johti siihen, että sote-uudistuksen osalta ei päästy liikkeelle niin nopeasti kuin olisi ollut tarve. Yle 1.12.2014
Jutta pääty oikeaan arvioon, mutta ei huomaa oleellisinta: Kytkemisen idea oli ovela vapaaehtoinen pakko. Tarkoituksena oli että sote-alueet olisivat voineet olla Kokkolan kokoisia 50.000 asukasta ja että ne olisivat toimineet isäntäkuntina ja se puolestaan olisi johtanut kuntaliitoksiin.
Nykyarvion mukaan meillä olisi vain Helsinki, joka kuntaan olisi riittävän suuri hoitamaan kaikki erikoissairaanhoidon tehtävät.
Ja se varsinainen virhe oli, että kuntapuolen hallitusneuovottelijat Vapaavuori, Soininvaara ja Backman eivät voimiensa tunnossa muistaneet hyvää perinnettä, että kunta-asioita hoidetaan laajalla pohjalla myös oppositio mukaan ottaen. Keskustan hetkellinen heikkous oli sudenkuoppa Kataisen hallitukselle.
Miten sitä ylpeydestä sanotaankaan seuraavan!
