Poliittinen vitsi, jota on sovellettu milloin mihinkin:
Loikkarin menettäneen puoleen puheenjohtaja onnittele loikkarin saanutta puolta:
Hieno molempien puolueiden älykkyysosamäärä kasvoi.
Sosialidemokraateista Kokoomuksen loikannut Juhana Vartiainen kirjoittaa SK:n
uutisviikkosivulla:
Laajat yhteiskuntasopimukset ovat kuitenkin Euroopassa vähenemään päin,
monestakin syystä. Keskitetty tulopolitiikka on katoavaa perinnettä ja niitä
rakastava sosiaalidemokratia heikentynyt poliittisesti ja älyllisesti.
Vain vaatimattomuus ylittä Juhana Vartiaisen älykkyyden. Varmaan johtuu älyn puutteesta,
kun en usko Juhana Vartiaiseen.
Konsensuksen pakkomainen pyrkimys ja ”työmarkkinalevottomuuksien” pelko – jolle
eduskunnan järkidemaritkin hymähtävät- voi olla perua riittämättömästä
käsitellyn sisällissodan traumoista.
Ajattelutavan ääriesimerkki on Lauri Ihalainen.
Tiedon puutetta tai älyllistä epärehellisyyttä!
Ensinnäkin tiedämme, että työmarkkinalevottomuuksien pelko on sodanjälkeisen
demarit vastaan kommunistit taistelun
ajoilta.
Mutta konsensusidean puolustamisen taustalta löytyy Kokoomus. Kokoomus
on halunnut nousta työväenpuolueeksi ja sarisairaanhoitajan puolustajaksi.
Kokoomuksen sisällä ei ole rohkeutta: Jan Vapaavuorikin sanoo tukevansa Petteri Orpoa, mutta kannattavansa Elina Lepomäen ajatuksia. Petteri Orpo on toistaiseksi julistanut itsensä keskiluokan eli palkansaajien asialla. Ei taida Juhanankaan rohkeus riittää siihen, että Kokoomus julistautuisi ensisijaisesti omistajien ja yrittäjien asian ajajaksi. Käytännössä esimerkiksi sotessa tähän suuntaan on vahvasti liputettu.
