Hesarin pääkirjoitus nosti pintaan asian, joka jo kävi Sdp:n puoluekokouksessa kurkistelemassa. Voisiko Turun ja Tampereen seuduille kehitellä metropolimallin tyyppistä ratkaisua:
Pääkirjoituksessa esitetään
- ”Hallitus on asettanut tavoitteeksi vahvat peruskunnat. Toinen päähallituspuolue Sdp on tosin moneen kertaan luvannut, että väkipakolla kuntia ei yhdistetä. Tämä lohduttanee monessa kunnassa.
- Ainakin Turun ja Tampereen seuduilla yhteinen piirre on, että niin sanotut hyvät veronmaksajat asuvat ympäryskunnissa mutta käyvät töissä keskuskunnassa. Näitä ympäryskuntia ei voida kiristää edes uhkaamalla valtionosuuksien leikkauksella.
- Pääkaupunkiseudulla suunnitellaan erillisratkaisua – metropolimallia, jossa päätettäisiin yhdessä muun muassa maankäytöstä, asumisesta, liikenteestä ja jätehuollosta.
- Sdp:ssä on nyt alettu varovaisesti pohtia, sietäisikö metropolimallia käyttää myös Turun ja Tampereen seuduilla. Ehkä sietäisi.
- Joidenkin mielestä metropolimallin käyttäminen muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla vesittäisi koko kuntauudistuksen idean. Ehkei sentään.
- Jos pakko ei kerran ole keinovalikoimassa ja kun todennäköisesti Turun ja Tampereen ympäristökunnat vastustavat liitoksia viimeiseen asti, voisi metropolimalli olla riittävä kompromissi näillä seuduilla.
- Alueiden näkökulmasta sekin olisi todennäköisesti parempi kuin nykytilanne.
- Vuosi 2017 alkaa näyttää yhä todennäköisemmältä varsinaisten kuntaliitosten toteuttamisajankohdalta koko maassa kuin vuosi 2015. Liittymispäätökset voidaan toki tehdä aiemmin.”
Tässä on yritystä. Esitys olisi vielä parempi, jos siinä yksi virke olisi korvattu seuraavalla:
Alueiden näkökulmasta metropolimalli on parempi kuin nykytilanne ja paljon parempi kuin Suur-Turku.
Kirjoituksia palstalla on kirjoitus Itsenäisyys ja käytännöllisyys, joka liittyy aiheeseen ainakin periaatteellisella tasolla.
Lue tästä
