Ekokemin menoa seuratessa suru tuppaa tulemaan puseroon. Nostalgiaa
varmasti on tunnelman taustalla, mutta näen myös ihan asiallisia
periaatteellisia ongelmia.
Olin silloin, kun se
vaikeinta oli ja silloin, ja kun siihen hommaan ei ketään mutta saatu, EKOKEMin
hallintoneuvoston puheenjohtajana. Yhtiö perustettiin suojelemaan Suomen
luontoa ja hoitamaan vaikeasti käsiteltävät ongelmajätteet. Sellaista laitosnaapuria
haluttiin silloin 37 vuotta sitten vielä vähemmän kuin mamuja nyt. laitoksella
oli suojelusenkeli nimeltään laivuri Ojaranta, jonka tynnyreiden pintaan nousun
myötä Hesari muutti linjansa ja laitos saatiin pystyyn Riihimäelle.
Laitosta on kehitetty ja ympäristön vahinkoja on onnistuttu torjumaan
uusia ympäristörasituksia aiheuttamatta. Teollisuus ja kunnat olivat talkoissa kolmanneksi
osuudella mukana. Se oli sellaista konsensushenkistä asioiden hoitoa. Suomen Ongelmajäte
Oy:n nimi muutettiin Ekokemiksi, lopullinen muotoilu on käsialaani, sillä
yksikielinen Ekokemia ei ruotsinkielisille sopinut. Laitoksesta kasvoi yhtiö.
Ekokem on ollut aktiivinen ja toimelias. Yhtiön johdossa
ovat olleet uratietoiset johtajat ja suuruuden tavoittelu on kaukaa katsottuna
ollut tavoitteena. Ja kyllä pörssiyhtiö on tietenkin jokaisen itseään
kunnioittava johtajan tavoite sinänsä ja palkitsemisjärjestelmät aivan
erityisesti.
Köyhät / ahneet omistajat tarvitsevat rahaa. Aika taitaa
olla siihen suopea. Varma osinkotulo ei
vaihtoehtona kiinnosta yhtä paljon kuin kvartaaliin sattunut voitto. Lisäksi omistajat voivat muut murinat vaientaa
tolkuttamalla, että täten siirretään riskejä –niitähän likaisissa hommissa riittää.
Valtiolla on lisäksi krooninen rahapula ja myynti-innostuksessa ei välttämättä ajattele seurauksia sen enempää. Muutkin
omistajat niin kunnat, vakuutusyhtiöt
kuin teollisuuskin tekee helppoa rahaa mielellään.
Alussa oli idealismia. Yhtiön alkuaikoina mietimme, että Ekokem on palvelulaitos,
jonka tärkein tehtävä on huolehtia ympäristöstä siten, että kaikkien kannattaa
tuoda vaikeat jätteet oikeaan paikkaan. Tämä tavoite voi toteutua sellaisella kohtuullisella
hinnoittelulla, joka ei houkuttelu ympäristö rikkomuksiin. Pörssiyhtiön toimintalogiikkaa ei välttämättä
toimi tällä tavalla ja siksi asia askarruttaa.
Kun Kauppalehti kertoo, että yhtiö oltaisiin myymässä
Fortumille, niin se ensin yllättää ja sitten ihmetyttää. Rahaa Fortumilla on ja
se on valtion määräysvallassa. Mutta oikeampi osoite, jos tällä linjalla
halutaan toimia, olisi Neste, joka on
vanhastaan Ekokenmin suurehko omistaja
ja jonka toimiala on lähempänä Ekokemiä.
Mutta, jos hakemalla hakee ja kun lukkarinrakkautta on Fortumiakin kohtaa, niin
löytyy sieltä kiertotalouden ihmesana molemmista strategioista. Ja vesisateet
sulattava sähkömarkkinoita, niin voihan sitä yrittää tehdä voittoa
sijoittajanakin, sillä varsinaisia synergioita löytyy vähän.
Jätebusiness on
laajentuva ala ja siellä on kilpailijoita ja sellaisia kilpailijoita, jotka
voivat olla kiinnostuneita ostamaan Ekokemin. Näin valtio ei joudu jobbariksi
ja saa homman hoidettua. Fortum taitaa olla valtion välikappale. Niinpä
pelkäänkin, että lyhtynäköinen finanssi-intressi johtaa tätä prosessia. Näkymä
on pelottava ja sillä taitaa olla Sipilän ja Heliövaaran Janus-kasvot.
Ps. Tuolla pihan kiertotalous osaston kompostilla mieleeni tuli, että pitäisi kai huomata, että Ekokem on melkoinen polttolaitoksilla pelaaja. Ja sähkön hintakaan ei ole niin merkittävä, kun on lämmöllä lähimarkkinat ja polttoaineen hintakin on negatiivinen.
Näkökulmani yllä on siis hieman entisaikainen eli ehkä sittenkin synergiaa löytyy Fortumin suunnalta enemmän kuin Nesteeltä päin. mr
