Angela Merkel ja Marion Draghi ovat, kuten FT:n kuvasta näkyy, tämän päivän kuninkaita,
joiden liikeitä seurataan. Nyt näyttää valitsevana käsitys, että liittokanslerin
suora tuki puuttuu EKP:n pääjohtajalta. Tähän tultu siksi, että tilanne ei ole niin paha eli riski
Euroaleen hajoamiseen on pienehkö eli helpompi kuin runsaat kaksi vuotta sitten.
Silloin Angela Merkel tuki Marion Draghia,
kun hän pelasti euroalueen lausumalla – vaikka ei onneksi viimeiset – kuuluisat sanat whatever it takes (kaikki vaadittava
tehdään euron pelastamiseksi).
Yleinen veikkaus on, että Draghi joutuu
taipumaan Bundespankin vaatimuksiin rajoittaa (QE) määrällisissä helpotuksia siis setelirahoitusta
koskemaan suoraan valtion velkakirjoja. Saksalaiset nimittäin vaativat, että näiden
riskit pitää siirtää kansallisille keskuspankeille ja että EKP:n ostot on
rajoitettava lyhytaikaisiin lainoihin.
Taustalla on voimapolitiikka, taustalla on kansalaisten mielenliikkeet
jopa vanhat muistot ”tarinat” inflaation kauhuista 1920-luvulle asti. Vaikka joku vitsaileekin, että ei inflaatio
vaan sitä seurannut deflaatio nosti Hitlerin valtaa, niin niitä juttuja ei
kuunnelle. Monet ovat sitä mieltä, että
jos Saksa olisi nykytilassa demarinsa kanssa, se toteuttaisi politiikka, jota
se vastustaa EKP:n tekemänä. Mutta nyt on nyt, ja taas kerran tehdään niin vähän kuin mahdollista.
Saksa epäilee, ettei EKP:n toimilla saavuteta toivottuja tuloksia. Ja nyt se toimillaan näyttäa sen todeksi; liian vaatimattoman ja rajoitetun keskuspankin toimenpiteen aiheuttamaa markkinoiden
pettymystä pelätään.
Kun deflaatio on totista totta, työttömyys huipussaan ja kasvu kateissa, niin tiedossa on kova
keskuspankin neuvoston torstaikokous. Nyt kysytään 19 jäsenmaan edustajilta
itsenäisyyttä ja rohkeutta. Voisi ajatella, että ei Saksallekaan ihan helppoa ole
olla yksin vastaan muiden perusteltuja kantoja; siihenkin liittyy historian tarinoita.
Me panemme toivomme siihen, että Erkki Liikanen puolestaan, vaikutusvaltaisena jäsenenä,
uskaltaa olla hieman toisenlainen suomalainen, kuin tyhmän ylpeä Alex Stubb tai populistinen Timo Soini.
Rikkaat ja köyhät
Kehittyvissä maissa on saatu aikaan köyhyyden vähenemistä. Kuitenkin maailmassa elää vielä yli miljardi ihmistä
köyhyysrajan 1.25 $ / päivä alapuolella. Sen sijaan rikkaat pärjäävät. Grafiikka kertoo, että varallisuuden
keskittyminen on taas kiihtynyt finanssikriisin seurauksena. Ennusteen mukaan
ihan kohta vuonna 2016 rikkain prosentti omistaa enemmän kuin kaikki muut
yhteensä.
Tuohon rikkaimman 37 miljoonan joukkoon pääse, jos on varalisuutta enemmän
800.000 $. Rikkaimman ryhmän mediaani varakkuus on 2,7 M$.
Näitä tietoja tarjoilee hyväntekeväisyysjärjestö Oxfam Davosin huippuporukoille
tänä vuonna.
Christine Lagarde, IMF
toimitusjohtaja, kehotti viime viikolla uudistamaan taloutensa kasvun
aikaansaamiseksi sanoen: ”Vielä yli
kuusi vuotta suuren lama alun jälkeen liian monet ihmiset eivät edelleen tunne saaneensa osaansa elpymisestä.Tällaiset huolet kaikuvat läpi Euroopan, jossa työttömyysaste on pysynyt
sitkeästi korkeana yli 11 prosentissa ja
globaalin taloudessa valopilkkumaassa Yhdysvalloissa, jossa talouskasvu ei ole
vielä auttanut keskituloiset perheet elintason paranemiseen.
