Valtuustossa
pattitilanne
otsikolla on pääkirjoitus, joka käsittelee Uudenkaupungin epävakaata tilannetta
tyhmien sisäisten ongelmien vuoksi. Kirjoittaja päättä juttunsa:
- Kaupunki on tunnettu kansallisesti ja osin kansainvälisestikin
elinkeinopoliittisesta vahvuudestaan. Nyt vahvuus näyttää jäävän poliittisten
hiekkalaatikkoriitojen jalkoihin. - Toisaalta Uudenkaupungin menettämä maine ja hyöty otetaan varmasti
iloiten vastaan Laitilassa, Raumalla, Naantalissa ja Raisiossa.
En
tietenkään puhu kaikkien yhteisöjen enkä edes Naantalin puolesta , mutta totean pääkirjoituksen
ajatuksenkulun olevan vieraan ainakin minulle. Se on jostakin fiktion ja hiekkalaatikon välimaastosta.
Maakunnallinen menestys on yhteinen asiamme ja me kaikki niin varsinaiset kuin
muutkin suomalaiset hyödymme hyvin
hoidetusta elinkeinopolitiikasta yleensä,
ja erityisen paljon aihetta tyytyväisyyteen muuallakin on ollut, kun
Uusikaupunki monien vaikeuksien jälkeen ja keskellä on löytynyt uusia
mahdollisuuksia.
Vahingon ilo voi vilpitöntä, mutta siitä huolimatta tyhmää.
Ps. Veli Junttila muistelee menneitä ja kertoo paljastuneesta varakreivistä, mutta ei suo ”kunniaa” hänen synnyinkaupungilleen Naantalille. Nuoremmalle polvelle tiedoksi!
- :Pertti Ylermi Lindgren puolestaan oli varmaan itse ilmoittanut luvukseen noin 75 naisen kihlaamisen ja pettämisen. Naisten huijaamisista ja muista rikoksista hän istui vankilassa yli kolme vuotta. Lindgrenillä oli Ruotsissa aidon kreivin käytös ja olemus, sillä hän oli asunut siellä sotalapsena aateliskartanossa.
