Elokuun 23 pnä liputetaan Naantalissa

Naantalin
lukiolaiset olivat organisoineet keskustelun EU-vaalien merkeissä. Jäntevästi
homman hoitivat Aapeli Virtanen ja Robert Halenius. Tilaisuuden valvoi lehtori
Jouni Ristolainen.

Yleisö oli kuuliaista ja osallistuvaa ja panelistit olivat pääosin paikkaajia.
Asioita käsiteltiin ja rytmi säilyi. Lyhyessä ajassa on tietenkin sellainen
ongelma, että näkökulma jää ahtaaksi ja kun median kiinnostus Europarlamenttia
kohtaan on vähäistä, niin pinnalla ovat erilaiset sutkaukset, joissa EU:lle on
varattu tomppelin rooli; pahaa tulee Brysselistä.
Tärkeintä osallistuminen; Kun oppilaat itse valmistelivat kysmyksiä, oppii kysyjä ihan peri- ei perus- suomalaisen mallin mukaan: Suomalainen vastaa kun kysytään.

Ja sitten aasinsillalle: Mikä päivä on elokuun 23.?
Asian nousi esiin päivän Hesarin mielipidesivujen Olavi Tupamäen kurjoituksesta:

• Sas­ka Saa­ri­kos­ki
  kir­joit­ti ko­lum­nis­saan (HS 4. 5.), et­tä fa­sis­mi ja kom­mu­nis­mi
  on teh­ty sa­mas­ta puus­ta. ”Ha­ka­ris­ti tai sirp­pi ja va­sa­ra – sor­ron
  sym­bo­le­ja mo­lem­mat.”
• Näin­hän
  asia juu­ri on. Eu­roo­pan par­la­ment­ti päät­ti 2. 4. 2009 ää­nin
  533–44 pe­rus­taa sta­li­nis­min ja nat­sis­min uh­rien eu­roop­pa­lai­sen muis­to­päi­vän.
  Päi­vä­mää­räk­si va­lit­tiin elo­kuun 23. päi­vä, jo­ka on Mo­lo­tov–­Rib­bent­rop-so­pi­muk­sen
  al­le­kir­joi­tus­päi­vä. Täl­lä toi­men­pi­teel­lä Eu­roo­pan par­la­ment­ti
  pyr­ki nos­ta­maan tie­toi­suu­teen sen kär­si­myk­sen ja epä­toi­von, jon­ka
  nä­mä kak­si 1900-lu­vun suur­ta dik­ta­tuu­ria ih­mis­kun­nal­le ai­heut­ti­vat.
  Tä­tä muis­to­päi­vää ei kui­ten­kaan vie­lä­kään löy­dy Suo­men al­ma­na­kas­ta
  toi­sin kuin naa­pu­rei­dem­me Ruot­sin ja Vi­ron ka­len­te­reis­ta. Mik­si?

Naantalissa liputetaan elokuun 23 pnä vuosittain tosin
Naantalin perustamisen kunniaksi. Ihan pikku yksityiskohta on sekin, että
luostarin perustaja vuonna 1443 oli unionikuningas Kristoffer Baijerilainen eli
yhteytemme Eurooppaan on vanhaa perua.

Kuva on lukion pihalta.
Maailma on muutunut, kun aikoinaan koulun edustalla oli yksi opettajan ja yksi lukiolaisen suuren talon  tai lääkäriproffan pojan auto, nyt niitä on kymmenittäin ja skoottereita sen lisäksi melkoinen patteri. Polkupyörät taitavat olla vähemmistössä.
Mahdollisuuksien tasa-arvo on lisääntynyt kunnallisen lukion ajan riennossa, mutta kuka ajattelee ympäristöä?
Naantalin paraati paikka on varattu autoille ja näköalattomalle auditoriolle.