Naantalin kaupungin kevätjuhlissa kysyttiin palstalla olleista torninostureista. Kuvassa, joka oli otettu Väskin takaa, näkyivät TSE:n mopon kraanat. Palvelutalon ovat lähempänä ja näkyvät tässä vastavalokuvasta.
Helatorstaina kirkossa oli Tuomas messu. Nykyaikainen kirkkotilaisuus; orkesteri huolehti musiikista, liturgi puhui ja lauloi kauniisti ja samalla selkeästi, tilaisuudessa oli juontaja ja saarnan piti Ilkka Kantola.
Epäilevälle oli hyväksi kuulla, että samatkin evankeliumit ovat kirjoitettu eri aikona ja se näkyy ja häiritsee, sillä sellaiset korkeanveisuun maalliset termit tuntuvat – ei asiaan kuuluvilta. Mutta se on pikku juttu, emmekä me sillekään mitään voi, että ihmiset joutuvat tunnustamaan yhteen ääneen kaikkea sellaista kuten Jeeuksen neitseelistä syntymää, joka tuntuu toisarvoiselta.
Galilean miehet älkää katsoko taivaalle.
Miehet epäilivät naisten juttuja Jeesuksen näkemisestä ja kun hän sitten heidän nähden nousi helatorstaina taivaisiin, jatkoivat realismiin tukeutuvat miehet tujoutusta. Usko on kuitenkin hankisempi juttu ja se syntyy seurakunnassa. Näin saarnamies teologitohtori Ilkka Kantola selitti asiaa.
Seurakunnan rooli on siten tärkeä ja niinpä mietiskelin itsekseni, onko seurakunta kokoava vai erottava tekijä. Muistelin äitini iloinneen, kun ei tarvinnut kirkkoon menneä, kun jumalanplveluksen seuraaminen onnistui kotona.
Alkuseurakunnalla ja nykyisillä organisaatioilla taitaa olla vähän yhtymäkohtia.
