Jyrki Katainen arvioi / toivoi / unelmoi, että ongelmat
ratkeavat, kun eurokriisi saadaan hallintaan. Espanja oireilee ja korot
reagoivat. AAA- kerhon valtionvarainministerit rauhoittelevat kotirintamia ja sohaisten samalla euroalueen
ongelmapesiä. Sisäpolitiikka ja ulkopolitiikka ovat eri asioita, mutta
vaikutukset tuntuvat molempiin suuntiin.
Olemme saaneet lukea luetettavan tuntuisia arvioita siitä, että Saksalle eurosta on ollut
hyötyä rahaliitosta ja eurosta. On myös todistettu, että eurosta irtaantumine
tulisi Saksalle kalliiksi ja aiheuttaisi monen moista murhetta saksalaisille. Nyt Martin
Wolf kuvaa asiaa parin asiantuntijan analyyseihin viitaten hieman toisin:
Saksan vientimenestys on saatu halvalla eurolla eikä siitä ole olut hyötyä maan
talouden rakenteille eivätkä saksalaiset ole päässeet siitä hyötymään. Euron
sisällä pitäisi tehdä sopeutusta ja Saksan pitäisi luopua tiukasta linjastaan
kotimaassa ja täten tasata kilpailukykyä Euroopassa. Tätä on pidetty pienemmän
riesan tienä. Sen sijaan Eurosta luopumisesta ei ole edes ollut ääneen puhuttu .
Wolfin referoimat analyysit ovat
uloslähdön vaikutuksia arvioineet ja päätelmissään
näyttävät
olevan kallellaan siihen suuntaan, ettei se uloslähtö olisi sitenkään juurikaan
pahempi kuin sopeutumine, ehkä jopa
päinvastoin.
Saksa on ollut Euroopan ankkurivaluutta Ecu-aikana ennen euroa. Suomikin
aikoinaan sai maistaa, mitä tarkoittaa, kun Helmuth Kohl avokätisesti lupasi vaihtaa arvottomat itämarkat
vahvaan Demariin. Sehän olisi ollut setelirahoitusta ja olisi merkinnyt
inflaation kiihtymistä. Mutta Bundesbank vartio markan arvoa ja nosti korkoja.
Ne korot heijastuivat Suomeen juuri 1990 luvun pahimman laman aikoina ja
aiheuttivat Suomessa tuhoa, konkursseja ja työttömyyttä. Niin , että vaikutuksia
on ollut ja tulee olemaan ollaan sitten sisällä tai ulkona.
Bundesbank on arvostettu keskuspankki ja siihen saksalaiset luottavat. Pankin pääjohtaja Jens Weidmann
on lähtenyt ristiretkelle ja noussut Saksan konservatiivisten euroskeptikkojen
äänitorveksi vastustamaan EKP:n ja miksei samalla kaikkien keskuspankkien kuten
USA:n Fed:n omaksumaa linjaa ottaa toiminnassaan huomioon muutakin
kuin hintavakaus.
Angela Merkelin neuvonantajan
paikalta Bundesbankin johtoon noussut Weidmannista taitaa nousta yllätyskortti
Saksan ja Euroopan politiikkaan. Hänen toimintatavassaan on jotain hämmästyttävää
ehkä historia huomioon ottaen pelottavaakin. Aiheesta on kirjoittanut Wolfgang Münchau kolumnissaan Draghi is the devil in Weidmann’s eurozone
drama.
Näitä aiheita käsittelen kirjoituksia palstalla. Lue tästä
