Hoitamisen sietämätön ihanuus ja vaikeus

Hagsberg Sirpa

 

Sote-uudistus ja siitä uutisointi turruttaa. Kahden päähallituspuolueen hiekkalaatikkoleikkinä ovat olleet valinnanvapaus sekä maakuntahallinto. Sote-uudistuksen ideana oli kai joskus se, että palvelut turvataan tasavertaisina maan joka kolkkaan. Nyt jo on selvää, että tähän ei tulla pääsemään, vaan palvelut keskitetään tiheämmin asutuille alueille harpin piirtämän ringin sisään ja tosi sairaat eivät tule kiinnostamaan markkinavoimia. Nyt kovalla kiireellä rustataan ratkaisua perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen ja asiantuntijat vaativat EU:n notifiointia. Uutiset päivittyvät juuri tällä hetkellä tunti tunnilta. Näin tärkeä uudistus olisi jo saatava maaliin, mutta ehdottomasti parlamentaarisesti valmisteltuna.

Miten vuosikaudet valmisteilla ollut sote-uudistus näkyy ja tuntuu esimerkiksi terveydenhuollon työpaikoilla? Olen työskennellyt julkisella sektorilla pitkään: perusterveydenhuollossa yli 20 v. ja erikoissairaanhoidon terävimmässä kärjessä, loistavasti resursoidussa tehohoidossa lähes 6 v. Hoitotyö vuodeosastoilla on myös resursoitu kohtalaisen hyvin, ja vapautuvat toimet on aina välittömästi täytetty ainakin Naantalissa, mutta aina myös säästetään. Sote-uudistuksen mahdollisesta toteutumisesta nykyhallituksen tahtotilan muodossa ei juuri hoitoyksiköissä keskustella, kun siitä ei oikein kukaan mitään ymmärrä. Päivän läppänä kiireen keskellä joskus on, että tehdään duunia niin kauan kuin saadaan omassa kaupungissa tehdä ennen Suomen historian ehkä suurimpia yt-neuvotteluja. Motivoivaa, eikö?

Hoitotyön luonne on muuttunut terveyskeskuksissa. Kiire ja akuuttisuus siirtyy potilaiden mukana erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon yhä nopeammin. Potilaan päivittäinen vitaalitoimintojen seuranta, laajat suonensisäiset antibioottihoidot, erittäin laaja muu lääkehoito, verensiirrot, jopa 2. postoperatiivisena päivänä alkava kuntoutus, saattohoito, katkaisuhoito, mielenterveysongelmat, monipuolistunut ja monimutkaistunut teknologia vaativat hoitohenkilökunnalta valtavaa sopeutumiskykyä ja osaamista jopa yhden työvuoron aikana. Työvuoro harvoin päättyy hallinnan tunteeseen siitä, että kaikki tuli omalta osalta tehtyä. Tarkka kirjaaminen ja raportointi vaatii myös oman ajankäytön ja keskittymisen. Potilaita lähetetään tarvittaessa TYKS:n yhteispäivystykseen ja heitä otetaan vuorokauden ympäri myös tarvittaessa jatkohoitoon, eikä lääkäri ole ympärivuorokautisesti paikalla. Akuuttisuuden rinnalla potilaat myös ikääntyvät. Yhä iäkkäämpiä operoidaan jopa päivystyksellisesti ja toipuminen on hidasta. Palkat eivät ole riittävät suhteessa lisääntyneeseen vastuuseen.

Näin vaalien alla on paljastunut paljon selkeitä rikkomuksia ja laiminlyöntejä erityisesti yksityisissä hoivayksiköissä. Asukkaat ovat saaneet huonoa hoitoa voiton tavoittelun kustannuksella. Tämä on tuomittavaa ja toivottavasti laajamittainen julkisuus ja valvonnan lisääntyminen tuovat tähän selkeyttä, inhimillisyyttä ja järkeä. Julkisella puolella ei tehdä voittoa, mutta omaa toimintaa on myös kriittisesti arvioitava ja valvottava. Ideaalitilanteessa ihmiset ovat tarkoituksenmukaisilla hoitopaikoilla mahdollisimman nopeasti, jos eivät enää kotona pärjää. Englanninkielessä on hoitamisella kaksi kuvaavaa sanaa: care ja cure. Care on enemmänkin hoivaa, cure parantaa.

Teemme Naantalissa hyvää työtä, mutta vielä parempaan on pystyttävä. Tuli sote tai ei, hihat on käärittävä oman työn kehittämiseksi. Henkilökunnalle kuuluu säännöllinen, omaa työtä täsmäkehittävä koulutus ja työn kehittämiseen tulisi saada enemmän aikaa.
Ja koska kahdella jakkaralla eli sairaanhoitajana ja kuntapäättäjänä näitä asioita pohdin, tähän loppuun lainaus yhdestä monista, ajattelemisen aihetta antavista artikkeleista:

Lääkärilehti, Heikki Laine: Löysässä hirressä yhä
”Koska puolueet ovat vain tapelleet keskenään, maamme kannalta ehkä taloudellisesti merkittävimmästä asiasta ei ole saatu aikaan mitään tätä ulkoistusbuumia järkevästi ohjaavaa lainsäädäntöä. Jos välikysymyksiä ei sitten pidetä aikaansaannoksena. Valviran ja AVI:en valvonnan perään itkeminen tässä tilanteessa on yhtä järkevää kuin palokunnan kutsuminen paikalle kun talosta on kivijalka jäljellä. Jos terveydenhuollon lainsäädäntö on rikki, niin ei asiaa poliisitoimin korjata.
Sanon sen tässä nyt suoraan suurten puolueiden puheenjohtajille: olette kaikki samanlaisia sähläreitä tässä asiassa. Teillä on ollut toistakymmentä vuotta aikaa saada jotain tässä asiassa aikaan, mutta ette ole saaneet mitään. Monet terveydenhuollon organisaatiot ovat takianne roikkuneet loputtoman pitkään löysässä hirressä, vailla mahdollisuutta strategisesti suunnitella yhtään mitään kolmea kuukautta pidemmälle ajalle. Ja sitten teillä on otsaa ihmetellä, että vanhustenhuollossa on vikaa! ”

Sirpa Hagsberg, Naantali
sisätauti-kirurginen sairaanhoitaja, sairaanhoitaja AMK, kaupunginvaltuutettu (SDP)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Jos olet kiinnostunut liittymään mukaan toimintaamme, tai jokin tuleva kunnallinen päätös Naantalissa askarruttaa,
Ota yhteyttä!

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Blogi