Hävittäjähankinnan julkistus on sujunut liioitellusti sanottuna kuin Talvisotaan lähtö.
Hyväksyvissä kommenteissa on painotettu yksimielisyyttä ja valmistelun perusteellisuutta.
Kolmen tohtorin kriittiset kommentit eivät tulleet yllätyksenä. Aseteknologian kehittymisen haasteista ja hävittäjien määrästä voi käydä loputonta keskustelua.
Sen sijaan Erkki Tuomiojalla on kokonaisuuteen hieman enemmän poikkeava näkemys: Demokraatin mukaan hän lausui:
– Epäilen että tämä valinta osoittautuu kalleimmaksi ja saattaa osoittautua myös turvallisuuspoliittiseksi virheeksi. Mutta kansanedustajanahan minulta ei kysytä mielipidettä, kunhan vain hyväksyn laskun, hän sanoi tuolloin.
Demokraatille Tuomioja paljasti, että ruotsalainen Gripen olisi ollut hänen ykkösvaihtoehtonsa.
Tuomioja on sittemmin jatkanut keskustelua hävittäjähankinnasta.
– En haluaisi sen jäävän vain niiden näkyvimpien F 35 hankintaa hehkuttavien mielenilmaisujen varaan, joissa näkemystä ryyditetään henkilöön käyvällä nimittelyllä ja solvaamalla niitä, jotka olisivat kannattaneet toistakin ratkaisua, Tuomioja perustelee Facebookissa
– Sen vain haluan tehdä selväksi, että itse olen puolustusselonteon parlamentaarisen seurantaryhmän vetäjänä ja puolustusvaliokunnan jäsenenä yksiselitteisesti sen linjausten takana ja pidän myös riittävästä sotilaallisesta puolustuskyvystä huolehtimista välttämättömänä osana eduskunnan niin ikään yksimielisesti hyväksymiä ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjauksia.
Tuomioja muistuttaa, että vain Ruotsista saimme apua Talvisodan aikana.
Mielestäni Tuomioja ei ole väärässä. Hänen näkemyksensä on hyvin perusteltu Ruotsi-yhteistyön kannalta arvioituna. Myöskin Ruotsin teollisuuden kehittyminen ei ole meille pahasta.
Ja vanha viisaus on sekin, että kannattaa hakea ystävät läheltä ja viholliset kauempaa. Sitähän Ruotsi aikoinaan oli harjoittavinaan silloin Palmen aikoina.
Mutta mikäli olen oikein ymmärtänyt hävittäjien hankinta proseduuria, niin siihen niihin pisteisiin ei ole liitetty näitä turvallisuuspoliittisia näkökulmia, vaan hankinnan perusteiksi on arvioitu suorituskykyä.. eli sitä mihin tarkoitukseen koneet hankitaan.
Silta kannalta katsottuna hallituksen tekemä päätös ei ole ollut virhe. Ja haluan uskoa, että turvallisuuspoliittinen ei sekään osoittaudun virheeksi, voi olla ettei se ole paras, mutta ei väärä. Emme nimittäin voi Bidenin USA:ta pitää maailmanrauhan riskinä eikä USA mielestäni ole ollut riidan haastaja Euroopassa.
Tärkeää on muistaa, että hävittäjät tulevat suomalaisten käyttöön ja niiden ohjaimissa ovat omat pilotimme ja niiden käytöstä päättävät demokraattisett valitut edustajamme .
Meillä kaikilla on oma epäilyksemme.
En luota Venäjän puheisiin.
Vaikka ei sovikaan muiden motiiveja arvella, niin pelkään, että Tuomiojan Erkin kuuluisan edistyksen merkin ei ole helppo vanhoista asenteistaan päästä. Ja joskus Ekin on vaikea olla enemmistön kannalla. Sekin muistuu mieleeni.
Ps.
Mutta hävittäjän rahoittamin ja kehykset – vaikka niistä on päätettykin -pitäisi nostaa keskusteluun periaatteeliselta kannalta: KUn Suomen puolustamisen kustannukset eivät kuulu kehysten sisälle, niin eikö maapallon pelastamisen investointeihin voisi suhtautua samoin.
