Hyvin ruotsalainen tapa epäonnistua otsikoi Gideon Rachman artikkelissan, jonka hän päättää: ilman ilkeämielisyyttä Covid-19: tapauksessa – kuten pakolaiskriisiäkin – joissa maa päätti seurata omaa polkuaan, pakottaa huomaamaan, että Ruotsin epäonnistumisen – jos se on sitä miltä näyttää – johdosta pitäisi olla aihetta enemmän suruun kuin vahingoniloon. (schadenfreude).
Artikkelin Gideon Rachman analysoi ideologiaa ja asennetta:
Jotakin hullua on tavassa, jolla muu maailma seuraa Ruotsin kokemusta koronaviruspandemiasta. Maan kieltäytyminen kovasta sulkemisesta on saanut oikeistolaiset populistit tervehtimään sitä ilolla ympäri maailmaa. Sen sijaan liberaalit vasemmistot suuressa osassa Eurooppaa ja Amerikkaa haluaisivat kuulla , että kokeilu on päättynyt katastrofiin ja epätoivoon.
Ruotsin kieltäytyy itsepintaisesti noudattamasta ulkomaailman puoltamia malleja. Kaiken kaikkiaan pessimistit näyttävät voittavan väittelyn. Mutta tällä mallilla koronaviruksen torjumiseksi on hyvin vähän tekemistä libertarianismin tai oikeistolaisen populismin kanssa. Sen sijaan se näyttää hyvin ruotsalaiselta epäonnistumiselta – joka liittyy vasemmalla kallellaan olevan maan liialliseen uskoon omaan tieteelliseen kykyyn ja byrokraattiseen eliittiin.
Suruun ehkäpä jopa myötätuntoon on aihetta, vaikka Finkampen / maaotteluhenki on aina mielessä kun rakkaan kilpailijan asioista puhumme.
Ihailemme ja kadehdimme. Ruotsin kruunu aikanaan alisti, mutta myös opetti. Naapurin hyvinvointi veti suomalaisia auttamaan ruotsalaista kansantaloutta ja Ruotsi on silloin tällöin unohtanut meidät. Kaikesta huolimatta ruotsalaiset ovat sittenkin rakkaimpia kilpailijoita – ystäviä – kärä vänner
Täällä Turun nurkilla Ruotsi-yhteys on elinvoiman ja tulojen lähde. Ruotsin eristäminen on meille kova isku taloudellisesti ja toivomme, että sillä Jälli- ym. -vaaroista huolimatta saataisiin asiat kuntoon, niin että pääsisimme normaaliin päiväjärjestykseen.
Ruotsin liikenteen hiipuminen yhdessä laivanrakennuksen suurten ongelmien kanssa on meille liian kova paikka menttaalisestikin.
Suomi pitäisi liittää mahdollisimman nopeasti Ruotsiin. Ikääntyvä kansamme saisi ehtoopuolen viihteekseen pysyvän monarkian pian näyttämöltä poistuvien Saulin ja Jennin tilalle, loputtoman urheilu- ja euroviisumenestyksen, liukuhihnalta syntyviä eri alojen maailmanluokan brändejä kansantaloutta ja henkistä itsetuntoa valaisemaan ja kesäisen kauniin itsenäisyyspäivän synkeän kynttilänpolton ja hullujenhuonemaisen kättelyruljanssin sijaan. Ruotsikin saisi kaupassa jotakin. Laadukkaan ja rohkean armeijan, ripauksen mutkatonta ryssävihaa ainaiseen niimmuttakuntoisaalta-diskuteeraukseen, herravihasta puhumattakaan ja vanhalle viinalle haisevia sympaattisia esimiehiä mököttämään työmaalle. Jos korona iskee, ei hätää, mennään kapakkaan ja vedetään iloiset yhteislaulut, ennen kuin kuollaan kaikki, käsi kädessä.