Edesmenneen isäni lempilausahduksia. Ja varmaan hän sen olisi nytkin lausunut, kun olisi kuullut Lohikosken Tompan valtioviisaan väliesityksen.
Kailo ja seurakunta olivat vaikeita paloja. Vuonna 1927 Heikki Naulanen, sd teki ehdotuksen Kailon hankkimisesta kaupungille ja se toteutui 1977.
Vuonna 1993 osa Kailosta annettiin Muumimaailmalle. Sen jälkeen on Muumimaailma useaan otteeseen toivonut saavansa KOKO SAAREN HALTUUNSA.
Naantalissa oli päättäjien puolella kahdenlaista kantaa: Toiset ymmärsivät vain Muumimaailman kaikkia toiveita toiset ymmärsivät Kailon yleisen merkityksen ja Muumien toiveet. Jälkimmäiset olivat sitä mieltä, että ne voidaan yhdistää toivoen muumimaista kohtuutta myös liiketoimintaa harjoittavalta yritykseltä.
Mauno Koivisto taisi joskus viisastella, että ”varjele heitä heiltä itseltään”. Niinkin olemme päätelleet. Ja ehkä se on nyt mennyt perille ainakin yrityksen paikalliselle johdolle, jonka tulis markkinoida tuotetta, jolla on pehmeä hanki.
Olemme halunneet muistaa yleisistä tarpeista tarkoittaen samalla, että se on loppujen lopuksi myös Muumimaailman etu. Tämä rationaalinen perusnaantalilainen asenne.
Lopuksi pari Muumiviisautta:
– Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää omanaan. Minä vain katselen niitä, ja kun lähden tieheni, ne ovat minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen.
– Hah. Luuletko että minä olen juoruämmä, sanoi pikku Myy. – Minä en ole niin kiinnostunut toisten salaisuuksista, että höpöttäisin niitä ympäriinsä. Sitä paitsi asianomaiset kertovat ne kyllä ennemmin tai myöhemmin. Usko pois, tässä saaressa on monta salaisuutta! Minä tiedän ne kaikki!
Hän nauroi ärsyttävästi ja juoksi tiehensä.
