Aili Tarkki 1919-2022

Tarkki Aili 20191124

Tiivistelmä äitini Aili Tarkin elämän vaiheista 24.11.1919–27.1.2022   
 (Muistiin keskustelujen pohjalta kirjannut Aili Tarkin poika Markku Tarkki.)   

Lapsuus ja nuoruus (1919-1929)

Aili syntyi Haapasaaressa 24.11.1919. Hänen isänsä oli haapasaarelainen luotsi. Pyhtään Kaunissaaresta kotoisin ollut Ailin äiti taas hoiti kotityöt kymmenlapsisessa perheessä.

Onnellisen lapsuuden ja nuoruuden Aili vietti Haapasaaressa. Hän kävi siellä kansakoulun ja pääsi ripille Haapasaaren kirkossa. Haapasaari oli tuolloin vielä vireä itsenäinen kunta, jossa oli väkeä noin 300 henkeä. Saaressa oli myös paljon lapsia, joten leikkitovereista ei ollut pulaa, vaikka asuttiinkin kaukana keskellä aavaa merta. Kyläyhteisö oli vahva ja turvallinen ja sosiaalisilta suhteiltaan hyvä kasvuympäristö. Työtä saaressa opittiin tekemään jo nuorena. Kaikkien oli kykyjensä mukaan osallistuttava suuren perheen askareisiin ja elannon hankkimiseen. Kalastus oli luonnollisesti saarelaisille erittäin tärkeä elannon lähde. Myös kotieläimiä pidettiin. Ailinkin kotona oli lehmä, sika, kukko ja muutama kana.

Työn perässä mantereelle (1932-1939)

Saarelta oli kuitenkin lähdettävä omaa elämää rakentamaan. Ailikin lähti jo 13-vuotiaana mantereelle lapsenhoitajaksi ja kotiapulaiseksi. Vuosina 1932-1939 hän palveli mm. Hämeenlinnassa, Kotkassa ja Helsingissä.

Opiskelu, työ ja sota (1939-1944)

Vuonna 1939 Aili pääsi opiskelemaan Kotkan talouskouluun. Valmistuttuaan hän sai vakituisen työpaikan koulun emäntänä. Tämä Ailille mieluisa työpaikka säilyi aina siihen asti, kunnes vuoden 1944 pommituksissa talouskoulu tuhoutui täydellisesti.

Lottana jatkosodan aikana

Koska koulu oli kesälomien aikana suljettu, palveli Aili lottana lomien aikana:

– Kilpisaaressa heinä-elokuussa 1941

– Äänislinnassa Mannerheimin päiväkäskyllä marras-joulukuussa 1941

– Ulko-Tammiossa kesä-heinäkuussa1943

– Kirkonmaalla kesä-syyskuussa 1944

Ulko-Tammiossa Aili menetti vihollisen pommituksessa toisesta korvasta kuulon.
Nämä rintamatunnuksen ja sotaveteraanin ”arvon” tuoneet komennukset kestivät aina sodan loppuun asti syksyyn 1944.

Sodan jälkeen uudelleen opiskelemaan ja työhön  (1945)

Koska Kotkan talouskoulu oli tuhoutunut ja työpaikka mennyt, alkoi  Ailin elämässä taas uusi vaihe. Hän pääsi opiskelemaan SOK:n Ravintolaemäntien kouluun Helsinkiin. Koulutus kesti vuoden ja siihen liittyvät kaksi harjoitusjaksoa hän suoritti Hotelli Satakunnassa Porissa ja Ravintola Lasipalatsissa Helsingissä.

Muutto Naantaliin ja avioliitto (1946)

Vuonna 1946 Aili sai emännän paikan Naantaliin vasta valmistuneeseen ravintola Arlaan. Täällä Aili tapasi myös tulevan puolisonsa Laurin, joka oli kirvesmiehenä viimeistelemässä ravintolarakennusta. Lauri oli niin ikään sodasta äskettäin palannut nuori veteraani, joka asui synnyinkodissaan Luonnonmaalla. He rakastuivat ja kihlausajan jälkeen heidät vihittiin myrskyisenä lokakuun lauantaina Haapasaaren kirkossa 2.10.1948. Tästä alkoi kahden saarelaisen pitkä yhteinen taival. Aili ja Lauri ehtivät olla naimisissa lähes 66 vuotta.

Perhe, lapset ja työ

Aili ja Lauri perustivat perheen Luonnonmaalle Laurin synnyinkotiin, jonka he Laurin isän kuoltua lunastivat itselleen Laurin sisaruksilta. Perheeseen syntyi neljä poikaa: esikoinen vuonna 1950, keskimmäiset vuosina 1951 ja 1954, sekä kuopus 1961. Vanhemmille oli tärkeätä, että lapset saavat turvallisen ja hyvän kodin ja kouluttautua haluamalleen alalle. Taloudellisesti tämä tietysti merkitsi ansiotyössä käymistä myös perheen äidille.

Aili työskenteli 50- ja 60-luvuilla Naantalin eri ravintoloissa keittäjänä.

Vuonna 1974 hän siirtyi Naantalin kaupungin palvelukseen keittäjäksi Luonnonmaan vanhainkotiin Haijaisiin, josta siirtyi vuonna 1979 Naantalin terveyskeskukseen keittäjäksi.

Sekä Ailille että Laurille tärkeitä asioita olivat paitsi koti ja lapset, niin myös kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin. Lauri oli vuosia valtuuston jäsenenä, ensin Naantalin maalaiskunnassa ja sitten Naantalin kaupungissa. Aili puolestaan oli 70-luvulla Naantalin kirkkovaltuuston jäsen.

Eläkevuodet (1982-)

Pitkän ja monipolvisen työuran Aili päätti vuonna 1982 ja jäi eläkkeelle. Aktiivisuus ja ahkeruus kuitenkin säilyivät. Luonnonmaan koti puutarhoineen pidettiin aina hyvässä kunnossa, ja lasten ja lastenlasten vierailut mamman ja papan luona työllistivät isoäitiä myös kodin keittiössä usein.

Aika muuttaa palvelutaloon (2013-2022)

Vuosien mittaan, ja vanhuuden tultua, kävi elämä omakotitalossa liian vaativaksi. Tuli seuraavan muutoksen aika. Aili ja Lauri muuttivat Aurinkosäätiön palvelutaloon Myllynkiventielle aurinkoisena heinäkuun päivänä vuonna 2013. Yhdessä he ehtivät asua uudessa kodissaan vajaan vuoden, kunnes Lauri kuoli keväällä 2014. Aili jatkoi asumistaan palvelutalonkodissaan.

102-vuotias veteraani vailla vertaa  

Aili viihtyi mainiosti Aurinkosäätiön palvelutalossa. Henkilökunta on ammattitaitoista ja mukavaa ja palvelut pelaa. Hän usein totesi: ”On hyvä olla, kun on turvan takana.”

Vaikka Aili oli kuollessaan jo kaikkien normien mukaan vanha, säilyi lämmin pilke hänen silmissään loppuun asti. Huumori oli edelleen hersyvää ja kiinnostus ympäröivää maailmaa kohtaan oli tallella loppuun asti.

9.2.2022

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Sisällysluettelo

 


Mikä on Naantalin Työväenyhdistys?
Mitä on sosialidemokratia?
Lue tästä
Esittely

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Blogi

Seuraa somessa