Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Vallan näyttämisen vaarallinen tauti

Tässä kirjoituksessa lähestyn politiikan ongelmakenttää käyttämällä apunani  Aku Aittiokallion sohaisuja. Aloitetaan siitä, että hän kävi irvistelemässä viime syyskuiseen Ristiranta on arvokas
alue
ajankohtaisjuttuun tullutta Larsin kommenttia , jossa vihjattiin alueen
muuttuvan kerrostalojen parkkipaikaksi.

Akun kommentti kuuluu:

Ilman muuta. Juuri näin kuuluu keskustelua viedä eteenpäin, loistavasti
faktuaalisesti syventäen ja kaupunkilaisia neutraalisti informoiden. Ristiranta
on jo aikaa sitten päätetty muuttaa parkkipaikaksi, kuten myös puistot, lasten
leikkipaikat ja hautausmaat. Kaivokadun työväentalokin on myyty ja puretaan, ja
tilalle perustetaan 17-kerroksinen parkkihalli. Kiitos taas asiallisesta
osallistumisesta keskusteluun.

Samat sanat Aku sinulle, sillä kyllä tuosta kommentistasi niin mieleni pahoitin. Se oli epäasiallinen
eikä edes hauska eikä vähääkään haastava.
Nimittäin Naantalin kaupunginhallituksessa jo
hyväksytyssä osayleiskaavassa on
Ristirantaa ehdotettu kerrostaloalueeksi. Larsin kommentti osui paljon faktallisesti paremmin maaliin sopivaa kuin sinun pilkkasi.

Uuden vuoden aatonaaton kirjoitusta ”Ei huonosti” Aku
kommentoi sarkastisesti:

Onko Antti Rinne esittänyt jotain, mitä
sosialidemokraateilla ei olisi ollut mahdollisuutta esittää pitkän ajan
hallitusvastuussa? Suomalaisen politiikan rakenteellinen ongelma on, että
meillä ei ole minkäänlaiseen pitkäjänteiseen vastuuseen kykeneviä suuria
puolueita. On vain repaleinen puoluekartta, kolme pientä puoluetta,
(aakkosjärjestyksessä) Keskusta, Kokoomus, Sdp, kolme lilliputtia, Vihreät,
Persut Vasemmistoliitto) ja marginaalipuolueet Rkp ja Kd, joita ei olisi
olemassa äänikynnysdemokratiassa. Näin riitaisessa demokratiassa vallan on
vienyt aikaa sitten ulkoparlamentaarinen, perustuslain vastainen
korporativismi, kuten Rauma-Repolan eläkkeellä oleva pääjohtaja Tauno Matomäki
juuri Ylen tv-haastattelussa totesi. Ja pintaliitomedia kuuntelee opposition henkilöön
käyvää torikokousjorinaa, jolla ei mitään tekemistä minkään
yhteiskunta-analyysin kanssa, hallituspohjasta riippumatta. Minkäänlaista
rakentavaa ja faktaperusteista informaatiota ja argumentoitua keskustelua ei
löydä mistään. Korkein saavutus on koko ajan nämä mannekiinipohjaiset
gallupkyselyt, joilla on vain vähän tekemistä yhteiskunnan vakavien kysymysten
kanssa.

Tähän Akun paljon yllä olevaa vakavampaan  vaikkakin poleemiseen ja provosoivaan kommenttiin, pyysin
Naantalin kaikkien valtuustoryhmien puheenjohtajien vastakommentteja:

Kaksi vaivautui aihetta miettimään:

Vihreiden Jarkko
Kanerva

Pettymys politiikan suuntaan on huolestuttavasti johtanut
äänestäjien passivoitumiseen. Se heikentää demokratian toimivuutta. Nyt valtaa
käyttää sumeilematta hallitus, jonka politiikkaa kannattaa alle puolet
äänestäjistä.

Paikallisella tasolla tavallisen äänestäjän on vaikeaa tai
mahdotonta seurata politiikan kulkua, kun päätökset tehdään käytännössä
kokonaan suljettujen ovien takana KH:ssa ja KSJ:ssä. Paikallinen lehtemme ei
koe kunnallista päätöksentekoa uutisoinnin tai keskustelun arvoiseksi.
Surullinen kehityssuunta heikentää Naantalin luontoarvoja ja matkailullista
vetovoimaa ja sivutuotteenaan häätää vähitellen kaikki palvelut keskustastamme.

Sosialidemokraattien Sirpa Hagsberg:

Suomi on ollut hyvinvointivaltio, jossa on saanut käydä
koulua, opiskella ja tehdä työtä. Nyt Suomea uudistetaan vetoamalla mm.
”uudistamattomuusvelkaan” ja sen maksavat keskiluokka ja
pienituloiset. Maakuntahallinto vie päätöksenteon kunnista, sote-uudistuksessa
tuntuu unohtuneen jo koko sektorin olemassaolon merkitys. Money talks. Gallupit
kertovat ihmisten tunnetilasta: nykymenoon ei luoteta, vauhti on lähes
kohtalokkaan kova. Antti Rinne tarjoaa tässä Suomen ulkoistamisen kiidossa
vielä hyvinvointiyhteiskunnan tukipilareita. Näin kuntapäättäjänä on Jarkko
Kanervan tapaan huoli äänestäjien passivoitumisesta. Gallupeilla ei ole mitään
merkitystä, jos ihmiset eivät äänestä. Uskon kaikenväriseen yhteistyöhön ja
nimenomaan sellaiseen, jossa oman navan tuijottamisen sijaan huolehditaan
yhteisistä asioista kuitenkaan passivoimatta liikaa ja autetaan silloin, kun
apua tarvitaan. Katsokaapas YLE:n Elossa24 h – sarjaa: upeita ammattilaisia
auttamassa lähimmäisiä. Näillä koulutetuilla, mutta vain keskiansioon yltävillä
ihmisillä on motivaationa hyvin tehty työ eikä raha, jonka kaavailtu
sote-uudistus muuttaa. Kysyin muutosjohtaja Antti Parpolta itsekin
sote-sektorin työtekijänä, onko minun jatkossa motivoiduttava potilaan hoitoon
vain sen potilaan omaan sotekeskukseen tuoman rahan vuoksi, eikä siksi, että
hän oikeasti saisi avun ja tervehtyisi. Sain vastaukseksi:
”Toimintakulttuuri tulee muuttumaan”. En halua tälläista Suomea.

Pettymys SOS-hallitukseen leimaa politiikkaa yleisesti

Mielestäni Jarkko Kanerva osuu oikeaan osoittamalla
yhdeksi politiikan ongelmaksi pettymyksen ja siitä johtuvan
epäluulon politiikkaa kohtaan yleisesti. Itse kirjoituksessa arvelin tämän taas johtuvan  laupiaaksi messiaaksi arvellun Juha Sipilän osoittautumisen
taktiikkapeluriksi.
Saman päivän kirjoituksia ”Alt Right ja TINA” palstalle kerrottiin, miten
maailmalla oikeistopopulistit ovat saaneet sotkettua unohdettujen valkoisten
päät.
Arvelen, että tämä temppu persujen
toimesta vähäisemmässä määrin tehtiin Suomen edellisissä eduskuntavaaleissa ja
nyt sen pettymyksen sato on vienyt SOS hallituksen kannatuksen laajasta pohjasta
huolimatta alle 50 prosentiin, kuten Kanerva mainitsee.

Sirpa Hagsberg terveyden ja sairaanhoidon ammattilaisena
kertoo selkeästi, että Antti Rinne on esittänyt  paremman mallin tämän
hetken suurimpaa ongelmakysymykseen Soteen. Haluan tähän vielä lisätä, että NTY on ehdottanut puoluekokoukselle
mallia, joka on yksinkertaisempi ja halvempi sekä palveluja tarvitsevan kannalta varmempi.

On siis esitetty
vaihtoehtoja
, on vastaus Akun pääkysymykseen.

Mikä korporativismi on vienyt vallan ei selviä Akun
kommentista. Luulen tietäväni, mihin hän pyrkii, mutten helpota häntä, ellei
vaivaudu tarkemmin kertomaan mikä ja millä tavalla?

Naantalissa ei kaikki hyvin

Sen sijaan Naantalista voimme sanoa, ettei täällä mikään
ulkopuolinen taho ole vienyt valtaa, vaan sen ottanut, kuten demokratiassa
kuuluu Akunkin haikailema yksi suuri puolue eli 
yhteen liimautunut oikeistolainen enemmistö, jonka johdatuksella kaavoituksessa
runnataan rantoja eikä edes selvitetä esittämiämme vaihtoehtoisia malleja.

Ja taktiikkaan on, ettei asioista käydä keskustelua. Se näkyy tässäkin kommentoimattomuudessa,
jonka veikkaan oleva yhteisen Kokoomuksen Jan Lindströmin johtaman kartellin
päätöstä.
Paikallislehdissä ilotellaan ilmapalloilla ja Siltakarin paviljongilla. Samalla
matkailu liukuu ala viistoon ja kaupungin palvelut pienenevät kuten
kirjakaupan lopetusuutinen karusti
kertoo.

Keskustan tehottomaan asuntorakentamista rasitetaan vielä vaatimuksella
rakentaa liiketiloilla, joita jo tällä hetkellä on tyhjillään. Kaikki yrittäjät
eivät voi julkiselta sektorilta saada tulojaan, vaan tavalliset kaupalliset yrittäjät
tarvitsevat asiakkaita ja sellaisia
tavallisia naantalilaisia, jotka käyttäisivät niitä.

Naantalin politiikassa pelataan vahvan enemmistön ylimieleisellä
ajatelmattomuudella. Yhteistyö kelpasi menneinä vuosina, kun
Naantalin uhkana olivat kuntaliitokset. Silloin tarvittiin kaikkia voimia erityisesti
meitä, joilla oli sekä tahtoa että rohkeutta puolustaa Naantalin oikeuksia.
Nyt
kun vaara on ohi, voidaan taas palata enemmistön mielivaltaan. Tämä vallan näyttämisen sairaus on vaarallinen
tauti. 

Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Säätiön puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.

Jos olet kiinnostunut liittymään mukaan toimintaamme, tai jokin tuleva kunnallinen päätös Naantalissa askarruttaa,
Ota yhteyttä!

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa