Olen ollut hyvin vahvasti tekniikkauskovainen. Paljolti se on perustunut kokemukseen ja luettuun näkemykseen sekä hyviin tuloksiin.
Maailman monet saavutukset ovat teknologian ansioita – erityisesti energian hyödyntäminen ja raskaitten ja yksitoikkoisten töiden korvaaminen koneilla on ollut hinoa.
Rana Foroohar esittelee aiheesta julkaistavaa kirjaa ja toteaa tämän saman seuraavasti:
Ajattele sähkövoiman nousua 1800-luvulla ja sen vaikutusta työhön. Insinöörien ja toimihenkilöiden työpaikat lisääntyivät, kun he uudistivat tehtaiden muotoa innovaation avulla ja loivat työntekijöille uusia ja tehokkaampia työpaikkoja. Tämä prosessi jatkui vuosikymmeniä, ja sitä auttoivat New Deal -lainsäädäntö, joka kannusti työehtosopimusneuvotteluihin ja vähensi yritysten keskittymistä (ja siten poliittista valtaa), sekä vahvat ammattiliitot, jotka tekivät työntekijöiden uudelleenkoulutuksesta osan sosiaalista sopimusta. 1960-luvulle mennessä väestön ylimmän 1 prosentin tulo-osuus oli pudonnut 13 prosenttiin, kun se 1920-luvulla oli 22 prosenttia. Keskipalkat kasvoivat yhtä nopeasti, ellei nopeammin kuin tuottavuus.
Hän toteaa, että tämä kehitys on sittemmin 1970-luvulta alkaen kääntynyt. Ja pääoma ja varakkaimmat ovat hyötyneet tekniikan kehityksestä. Siihen on monia syitä mm:ssa ammattiyhdistysliikkeen heikentyminen. Ja tietenkin kekseliäisyys sekä tekniikan uudet muodot. Siksi hän lopettaa kolumninsa:
Kautta historian suuret teknologisen innovaation yrittäjät Ferdinand de Lessepsistä (joka oli vastuussa Panaman kanavan rakennuksen romahtamisesta) niin kutsutun valvontakapitalismin titaaneihin, jotka työnsivät sääntöjä, jotka antoivat heille mahdollisuuden louhia henkilötietojamme ja hyötyä niistä.
Valtaa ja vaikutusvaltaa asettuu narratiivina teknologian ympärille, joka sitten alkaa elää omaa elämäänsä.
Emme voi sallia sen tapahtuvan nyt. Teknologia on luonut jaettua vaurautta vain, kun asianmukaiset demokraattiset suojakaiteet ovat varmistaneet sen. Tekoäly uhkaa sekä demokratiaa että työpaikkoja kaikissa tuloluokissa. Tulos voi olla varsin dystooppinen. Sekä ammattiliittojen että hallitusten on toimittava varmistaakseen, että tämä viimeisin tuottavuuden vauhti ei pääty kyyneliin. rana.foroohar@ft.com
