Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Tarina hallitusta muutoksesta

Mälsälän päärakennus 20200119

Nuorekas Mälsälän isäntä 60 vuotispäiväänsä viettävä Samuli Santalahti  vastaanotti runsaasti onnittelijoita sunnuntaina 19 pnä tammikuuta kuvassa näkyvällä kotitilallaan

Sosialidemokraatit muistelivat menneitä saavutuksia  ja kiittivät ystävällismielistä Samulia tuloksellisesta yhteistyöstä ja samalla kehuimme Mälsälän tilan olevan vaikuttava esimerkki hyvin hoidetusta  kokonaisuudesta, joka on kehittynyt luontevasti aikoja sitten valittuun paikaan; komeasta punaisesta päärakennuksesta avautuvat näkymät ovat parasta rannikkoalueemme kulttuurimaisemaa.

Mälsälästä ja sen omistajista rusthollin ajoilta on kansantarinoiksi asti nousseita juttuja.

Tällä palstalla pidettiin ennen 2012 presidentinvaaleja visaa, jossa arvuuteltiin presidentteihin liittyvillä ja joista yksi liittyi Merimaskuun ja  toinen Mälsälän tilaan.

”Mauno Koivisto kertoo kirjassaan Koulussa ja Sodassa ensinnäkin, että hänen isänsä lähti 1903 rengiksi Merimaskuun, tai niin kuin sanonta kuului ”merimaihin”. Vuonna 1907 isäni muutti Naantaliin ja vuonna 1912 Turkuun”  

Arvuuttelimme toisessa kysymyksessä kirjaa lainaten ja kysyimme mihin paikaan liittyi  alla olevan kertomuksen tapahtuma?

”Ilmeisesti juuri tältä matkalta muistan, että menin keittiöön norkoilemaan , missä naisväki paistoi räiskäleitä. Naiset sanoivat, että jos poika laulat, saat yhden. Minä aloin laulaa: ”Kun meren aallot pauhaa ja tuuli vaikeroi… ” Silloin äidin eno tuli sisään sisälle keittiöön ja sanoi: ” Voi poika, kun laulat syntistä laulua”.

Vastauksena referoimme Koiviston kertomusta:

”Minä halusuin kuitenkin Mälsälässä osallistua myös talon töihin. Puu putosi minun polveni päälle sillä tavalla, että vasen jalka tuli vallan hervottomaksi. Seuraavana päivänä tultiin sitten kotiin takaisin sillä tavalla, että isä työnsi kumpaakin kelkkaa yhtä aikaa: Kelkat olivat ns. tandemissa. Matka kulki Naantaliin aukon yli Naantaliin ja sieltä Raisioon kautta Turkuun. Uskon, että isä oli väsynyt kun päästiin Turkuun.”

Tähän kirjasta lainattuun kohtaa tuli Samuli Santalahdelta arvokas  aihetta syventävä kirjoitus

”Terve Mikko. Harmi etten ole lukenut kysymystä ennen, mutta voin nyt selventää asiaa hieman lisää.. Tämä Mauno Koiviston äidin eno oli Anselm Laaksonen, isoäitini isä. Isäni oli siis Mauno Koiviston pikkuserkku.
Sitten vielä toinen Koivistoon ja Mälsälään liittyvä Turun seudun politiikantekijöihin yhdistyvä tarina: Koivisto on kertonut joskus loukanneensa jalkansa Mälsälässä metsätöissä. Tällöin häntä hoivasi karjakkona toiminut Toini Hellsten. Toini on ollut minulla ja siskoillanikin lapsenhoitajana 60- luvulla. Hän oli tomera ja lämmin ihminen. Toinin nuorempi poika taas on Jorma Hellsten, tuttu ainakin turkulaisille.
Manu on joskus presidenttiakanaan täällä käydessään kysellytkin Toinista, mutta muistini mukaan hän oli silloin jo nukkunut pois.” 

Tämä tositarina kokoelma on oivallinen kuvaus suomalaisen yhteiskunnan kehityksestä; kolmesta liikkuvuusnäkökulmasta:
Sosiaalisesta liikkuvuudesta, kulkulaitosmuutoksesta  merestä maantielle  ja erilaisten rajojen siirtymisestä.

Mälsälän vanha emäntä on muuttanut Naantalin keksustaan, talon nykyinen emäntä opettaa Naantalin entisen Raatihuoneen eskarissa ja Samuli itse aloitti päätoimisen viljelijänä, mutta on siirtynyt TOP:n kiinteistöekspertiksi ja nyt he ovat luovuttamassa Mälsälän esikoispoika Juholle, joka on juristi.

Saaristo Naantali on onneksi  elinvoimainen eikä Turkukaan ole kaukana. Naantalissa asuen on mahdollista tehdä monenlaista uraa ja perinnettä kunnioittaen pitämällä tilat asuttuna ja pellot viljeltynä. Se on rikkautta, josta pääsevät muutkin nauttimaan.

Mikko Rönnholm

Mikko Rönnholm

Säätiön puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Mikä on Naantalin Työväenyhdistys?
Mitä on sosialidemokratia?
Lue tästä
Esittely

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Blogi

Seuraa somessa