Mikko Rönnholm

Tänään olisi Veikko Helteen 111 syntymäpäivä.

Veikko Helle juhlakirjan kuvitusta 20221211
Veikko Helteen  70 vuotispäivän kunnaiksi vuonna 1981 julkaistiin Olavi Hurrin toimittama kirja Puuseppä Suomen Eduskunnassa.

Lukemisen arvoinen opus – vieläkin.

Vuotta aikaisemmin oli edustajatoveri Seppo Tikka kirjoittanut pamfletin, jossa hän  arvioi, että silloisessa ryhmässä oli kolme oikeistolaista: Veikko Helle , Eino Loikkanen ja Mikko Rönnholm. Niilo Hämäläinen pyynnöstä pääsi mukaan.

Veikko Helle oli itseoikeutettu puheenjohtaja ja minä tulin jäsenhankinnasta vastaavaksi.
Kun myöhemmin sitten satunnaisesti tapasimme Veikko Helteen kanssa, hänellä oli tapana kysellä, miten jäsenhankinta sujuu. Hyvinhän se, vastasin.
Pari vuotta ennen kuolemaansa Veikko sitten sanoi, että enää ei uutta jäsenhankintaa tarvita, kun kaikki ovat meidän linjoilla.

Oikeistodemariuteen    noina aikoina kuului ymmärrys  asevelisosialistien linjaa kohtaan;  Kommunisteja ja Neuvostoliittoa kohtaan oltiin tylyjä. Harvemmat tuolloin halausivat tuon leiman saada.
Se homma menetti merkityksensä, kun Neuvostoliitto hajosi.

Toinen kysymys oli suhtautuminen sosialismin ideaan vaihtoehtona  markkinataloudelle. Siinnä käänne tapahtui Sorsan toimesta jo  Korpilammella. Teoreettinen sosialismi keskustelu kansallistamisineen jätettiin pikkuhiljaa.   1980-luvulla ultraliberaalia talouspolitiikkaan arvosteltiin, mutta sopeuduttiin. SDP puolueena on ollut vahvasti EU:n jäsennystä alkaen eurooppalaisilla keskustavasemmistolaisilla linjoilla. Aika ajoin on menty Suomessa  jopa niin pitkälle, että tulopolitiikan nimissää hyväksyttiin varallisuusveron poisto. Ja vieläkin nytkin veroaste on alhaisempi kuin aikoihin. Tällainen meno on tuottanut tuloksia, mutta aiheuttanut ongelmiakin.

Kun nyt läntisissä markkinatalouksissa on jouduttu huomaamaan, että talouspolitiikka kaikki voittajalle ja valtio mahdollisemman pieneksi, on tullut tiensä päähän.
Paradigman vaihdosta on ilmoilla talouspolitiikassa. Jopa jotkut rikkaatkin ymmärtävät heihin kohdistuvaa  verotuksen tarvetta.

Näissä olosuhteissa ei sosialidemokraattien riveihin tarvita säilyttäviä oikeistolaisia, vaan tarvitaan sosialidemokraatteja, joiden tavoitteena on palkkatyön arvon nostaminen ja laaja hyvinvointi sekä kansallinen turvallisuus.

Tässä ajassa valtion merkitys tulee korostumaan ja EU:n merkitys kasvamaan.
Kaverikapitalismille on pistettävä rajat ja on tuettava markkinoiden reilua toimintaa.
Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja yhteenkuuluvaisuus edellyttävät, että varakkuuttaan kasvattaneet osallistuvat yhteiskunnan rahoitukseen ja velan maksuun.
Kansallinen yhtenäisyys ja läntisten kansojen välinen solidaarisuus ovat välttämätön edellytys nyt, kun sotaan Ukrainassa käydään auktoritaarista alistamista vastaan.

Markkinoiden ja demokraattisen julkisen sektorin on löydettävä parempi balanssi. Sosialidemokraatit ovat yhtenäisiä tässä asiassa.

Kauppalehden kolumnisti Otavan tietokirjojen kustannuspäällikkö Jarkko Vesikansa kysyy marraskuun lopulla  otsikossa: Mihin katosivat oikeistodemarit? Hän päätyy väittämään, että
”Sdp vaikuttaa harvinaisen yhtenäiseltä”.

Arvio on oikea – Puolue on rohkea ja päättäväinen eikä ole kovin harvinaista,
että fiksuimmat historian tuntijata pitävätkin Sanna Marinia nykyajan Väinö Tannerina.
Ja varmaan isänmaan puolustaja ja rakentaja Veikko Helle olisi näkemäänsä tyytyväinen.

Mikko Rönnholm

Säätiön puheenjohtaja

1 Vastaus artikkeliin

  1. Sanna Marinista kirjoittaa eräs lähinnä Kokoomuksen talousnäkökulmaa puoltava ja pääministeriä säännönmukaisesti arvosteleva kulttuurihistoriatoimittaja sosiaalisessa mediassa mielenkiintoisesti ja oikeudenmukaisesti, koska perspektiivi on laaja. Marinilla on johtajan ainekset.

    ”Ehkä outoa, mutta Sanna Marin on valtiomies/-nainen. Hän tuntuu ajattelevan koko kansan parasta. En ole yhtään varma, onko hänen talouspolitiikkansa ja turvallisuuspolitiikkansa oikeita, eivät ehkä ole, ja tulee vahinkoa, mutta hän ajattelee kansan ja valtion parasta. Ohisalo ei ajattelee kansaa ollenkaan vaan globaalia abstraktia entiteettiä nimeltä luonto. Saarikko ajattelee lähinnä itseään. Li Andersson on varmasti hyvä ihminen, hän ajattelee köyhien, marginaalien ja sorrettujen asiaa, mutta hänen politiikkansa on jatkuvaa vastakkainasettelua ja edunvalvontaa. Kristilliset ja ruotsinkieliset ovat myös edunvalvontapuolueita, pieniä sellaisia.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site is protected by reCAPTCHA and the Google Privacy Policy and Terms of Service apply.


Mikä on Naantalin Työväenyhdistys?
Mitä on sosialidemokratia?
Lue tästä
Esittely

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Blogi

Seuraa somessa