Mikko Rönnholm

Tämä vappu uuden alku eikä paluuta entisiin ismeihin.

Vasemmisto on voittanut idekisan Chris Gilles 20210430JPG

Oli aika, jolloin radikaalit taloudelliset ideat tulivat poliittiselta oikeistolta. Tyytymättöminä  valtion epäonnistuneeseen yritystoimintaan, korkeaan inflaatioon, modernisointia estäviin ammattiliittoihin ja hyvinvointivaltioon, jota pidetään liian mukavana työttömille, Reaganin ja Thatcherin hallitukset 1980-luvulla purkivat  valtioiden asettamia rajoituksia.
Muut kehittyneet taloudet kopioivat heidän ideat  vaihtelevassa määrin ja saivat niille  kansan tuen jättäen  vasemmiston pieniksi ”c” -konservatiiveiksi , jotka puolustivat vain  vanhoja tapoja.

 Kun rikkaat maat nyt alkavat nousta pandemiasta, on aika kysyä, mitä siitä seuraa   meille ja  talousjärjestelmiemme hoitamistavalle.
Monet ihmiset ovat jo päättäneet: Minulle  tulvii  painoryhmien; liike-elämän organisaatioiden ja poliitikkojen kanssa, jotka suosittelevat täsmälleen samaa politiikkaa kuin mitä he ovat aina kannattaneet, ja sitä  vain lisää  eli    että Covid-19 lisää näiden muutosten tarpeellisuutta. Chris Gillet Vasemmisto on voittanu talouden ideakisan  FT 29.4.2021 

Juuri näin kävi Suomessa hallituksen riihessä, jota oli lämmitetty vanhan maalistalon opeilla: Kuumaksi ja kurjaksi paikaksi niille, joiden otsassa hiessä piti leipänsä ansaitseman.  Kirkonmäen kaakinpuitakin pystytettiin liian suositulle  Sanna Marinille, joka on keskittynyt kanssaihmisten terveydestä huolehtimiseen ”unohtaen Keksutan talouspolitiikka johtavien  korona-aikana rikastuneiden varakkaiden  tarpeet.”
Mieleni pahoitin, kun huomasin olleeni hyväuskoinen ja uskoneeni ihmeparantumiseen eli, että Keskusta voisi muuttua varsinais-suomalisen puheenjohtajan johdolle.  Maakuntamme  nuori lupaus Annikka Saarikko loi nahkansa uudelleen lainaamalla menettelytavat Mauno Koiviston  kaatamista aikanaan johtaneelta Paavo Väyryseltä. Sanahelinä sisällä on paljastunut politiikan peluri – iltalypsäjä, joka hokee opeteltuja vanhentuneita talousloruja.

 

Mutta maailmalla puhaltavat muutokset tullet. Aikakausi on muuttunut. Eriarvoisuus on vaarallista. Se ei luo turvallisuutta eikä tue kasvua – siis sellaista kasvua, joka antaa työtä säällisellä palkalla. rikkaiden pöytien murut ei riitä eikä ihmiset usko, että olisi oikeutta ja turvaa ilman toimivaa julkista sektoria. Eikä valtio eikä kunta voi toimia ilman rahoitusta. Chris Gilles kirjoittaa:

Pew Research Center on selvittänyt, mitä kansalaiset  halusi talousjärjestelmältä
Suuri enemmistö neljässä maassa on tyytymätön talousjärjestelmään. Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Saksassa puolet kaikista kyselyyn vastanneista sanoi, että se vaatii ”suuria muutoksia” tai ”se on uudistettava kokonaan”. Tämä osuus nousi Ranskassa 70 prosenttiin. Vain hyvin pieni osuus, korkein oli 12 prosenttia Yhdysvalloissa, uskoi, että talousjärjestelmää ei tarvitse muuttaa.
Poliittisen vasemmiston ja köyhempien ihmisten keskuudessa vallitsi tyytymättömyys talouden toimintaan. Ja koronaviruksen yhdistävän uhan jälkeen haluttiin voimakkaasti järjestelmää, jolla olisi oikeudenmukaisemmat tulokset. Jopa rikkaampien ihmisten keskuudessa tuettiin korkeampia valtionetuja, enemmän julkisia asuntoja ja korkeampia veroja varakkaille.
 Pandemian jälkimainingeissa ihmiset vaalivat suurempaa turvallisuutta, solidaarisuutta ja joustavuutta iskujen edessä. Poliittisen vasemmiston talousradikaaleilla on yleisön tuki.  

Kommenttina mielipidetiedustelujen sanomaan on muistettava, että  suomalaisessa poliittisessa mielipideilmastossa vallitseva kummallisuus: Kansalaiset hyvin yleisesti suurin joukoin tukevat hyvinvointivaltiota, joka on sosialidemokratian luomus, mutta melkein samaan hengenvetoon ilmoittavat vierastavansa vasemmistoa, jonka johtava voima sosialidemokraatit ovat olleet  ja edelleen ovat. Nykyretoriikassa vihervasemmisto on selkeästi haukkumasana, jonka  identiteettipolitiikan avulla kannatusta kalastelevat perussuomaliset  ovat lanseeranneet, ja johon ansaan ovat uineet Kokoomus ja Keskusta.

Tästä porukasta täytyy irrottautumisesta tuli Saarikon Kepun pakkomielle. Tämä erottautumine ja persujen apinointi johti  sitten perustuslakivaliokunnan tulkintaan EU:n elvytyspaketista.
En ole ollut kärpäsenä katossa, mutta luulenpa, että presidentti Sauli Niinistön huolen on jakanut Matti Vanhanen. Tämä ratkaisi kehysriihen.
Tapahtumien jälkiseuraamuksena arvelen tapahtumien Kokoomuksen tyhmää äänestyspäätöksin herättävän isänmaallisia kokoomuslaisia huomaamaan, mihin persujen paineessa entinen kykypuolue on sortunut.

Myös Chris Gilles  kirjaa johtopäätöksen, mutta myös siitä seuraavan vaaran.

Tässä on tärkeä oppitunti. Koronavirusta edeltäneen kapitalismin malli, jolla on suuri eriarvoisuus, menettää kansan tuen, mikä viittaa tarpeeseen luoda Covidin jälkeinen maailma, jossa tuetaan enemmän haavoittuvia ja jossa on  korkeammat verot, erityisesti äärimmäisillä tuloilla, varallisuudella ja voitoilla.

Mutta pääoman ja tehokkuuden välillä on edelleen tärkeä kompromissi. Vie uudelleenjako liian pitkälle, eikä kukaan ole tyytyväinen. Olen käyttänyt sanaa ”liian pitkälle” tietäen, että se on epätarkka ja on lähellä merkityksetöntä. Emme tiedä tarkkaa rajaa, mutta se tarkoittaa, että pandemian jälkeisen maailman suuri taloudellinen kokeilu on selvittää, miten vastata kansalaisten oikeutettuihin odotuksiin talouspolitiikan vasemmanpuoleisesta siirtymisestä heikentämättä kasvumahdollisuuksia. chris.giles@ft.com

Tämä vaatii sosialidemokraateilta meillä ja muualla rohkeuden lisäksi myös viisautta. Pystymmekö pitämään aisoissa   vasemmistokonservatiivien romanttiset menneisyyden utopiat.

Mikko Rönnholm

Säätiön puheenjohtaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Mikä on Naantalin Työväenyhdistys?
Mitä on sosialidemokratia?
Lue tästä
Esittely

Naantalin sosiaalidemokraatit tiedottaa

Seuraa somessa